Vaikka kuinka olisi luvannut itselleen olla ostamatta lankaa, niin mitäpä luulette, muistaako moista asiaa kun saa puhelun, joka alkaa sanoilla "olen parin minuutin päästä Pirtin kehräämöllä, tavitsetko jotain?" Kyllä, kyllä, tottakai muistaa, mutta aika tehokkaasti pikku piru olkapäällä hiljentää moisen omantunnon piipityksen. Että tuleepi sitten vähän lankaa, kunhan treffataan Neulovan Lehmän kanssa...
Se sama pikku piru sitten alkoi kuiskutella, että kun kerran jo sorruit, niin kai se menee toinenkin ostos samoilla tuskilla, ja eikun auto kohti kauppaa...
Omantunnon ääniä vaientaakseni viimeistelin pari isompaa työtä nurkista pois:
Tämä peitto on aloitettu jo varmaankin noin vuosi sitten, siitä oli tarkoitus tulla ihan minun kokoinen torkkupeitto, mutta nyt sitten iski laiskuus ja nuukuus -loppuosa olisi vienyt vielä varmaankin puolisen kiloa luonnonvalkeaa Samosta, ja siitä määrästähän saisi jotain muutakin tehtyä. Varsinkin kun tuo peitto ei noilta muilta väreiltään ole oikein minua. Ja kauhea hommakin siinä olisi vielä ollut.
Pistin sitten purkuun osan, että sain raidat täsmäämään, ja virkkasin reunuksen, ja kas, meillä on torkkupeitto kokoa leikki-ikäinen!
Tätä taas olen tikutellut jo joulukuun alusta lähtien, hihatkin tuli neulottua kahteen kertaan, kun ensimmäiset olivat "vähän" kireät...
Palmikkokuvio on jostakin vanhasta lehdestä joka ei nyt halua löytyä, muuten malli ihan omasta päästä. Simppeli paita, kavennuksia ja levennyksiä vyötärön seudulla, istutettu, ylipitkä ja alhaalta hieman leveähkö palmikoin koristeltu hiha.
Lanka on Tuulian ystävällisesti diilaamaa KnitPicksin "Wool of Andes", 100% villa ja sävy aika osuvasti "carrot".
Jämälankoja tuhotakseni olen tehtaillut kirjoneulelapasia kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia" Kuva on kyllä vain yhdestä parista, valmistuneita on kyllä useampi pari. Ongelma on vain, että kun kohtuullisen kokoisesta jämälanka kerästä jää jäljelle pieni jämälankakerä, niin mihinkäs minä sen upotan?
Ja sieltä kaupasta ostetuista langoista on jo tuotos hyvällä alulla, tässä pieni vilautus
...enkä malta olla vilauttamatta näitäkin:
Kuopion Eurokankaan palalaatikon ympärillä kävi kuhina kun minä ja muutama tilkkuharrastaja pengoimme samaa lootaa. Karsintaa piti suoritta rankalla kädellä, kun ihan niitä kaikkia ihania kankaita ei voinut hankkia. Näistä on suunnitelmissa pikkuneidille kevät/kesä asuja, oikein söpösiä sellaisia.
Lapset kävivät hiihtolomalla mummolassa sairastamassa koko viikon, ja sama tahti näyttää jatkuvan kotonakin -isoin lähti kyllä jo kouluun, mutta eskarilainen ja pikkuneiti vetävät sikeitä edelleen, vaikka kello on jo kymmenen...Rauhallinen päivä siis tiedossa.
Se sama pikku piru sitten alkoi kuiskutella, että kun kerran jo sorruit, niin kai se menee toinenkin ostos samoilla tuskilla, ja eikun auto kohti kauppaa...
Omantunnon ääniä vaientaakseni viimeistelin pari isompaa työtä nurkista pois:
Tämä peitto on aloitettu jo varmaankin noin vuosi sitten, siitä oli tarkoitus tulla ihan minun kokoinen torkkupeitto, mutta nyt sitten iski laiskuus ja nuukuus -loppuosa olisi vienyt vielä varmaankin puolisen kiloa luonnonvalkeaa Samosta, ja siitä määrästähän saisi jotain muutakin tehtyä. Varsinkin kun tuo peitto ei noilta muilta väreiltään ole oikein minua. Ja kauhea hommakin siinä olisi vielä ollut.
Pistin sitten purkuun osan, että sain raidat täsmäämään, ja virkkasin reunuksen, ja kas, meillä on torkkupeitto kokoa leikki-ikäinen!
Tätä taas olen tikutellut jo joulukuun alusta lähtien, hihatkin tuli neulottua kahteen kertaan, kun ensimmäiset olivat "vähän" kireät...
Palmikkokuvio on jostakin vanhasta lehdestä joka ei nyt halua löytyä, muuten malli ihan omasta päästä. Simppeli paita, kavennuksia ja levennyksiä vyötärön seudulla, istutettu, ylipitkä ja alhaalta hieman leveähkö palmikoin koristeltu hiha.
Lanka on Tuulian ystävällisesti diilaamaa KnitPicksin "Wool of Andes", 100% villa ja sävy aika osuvasti "carrot".Jämälankoja tuhotakseni olen tehtaillut kirjoneulelapasia kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia" Kuva on kyllä vain yhdestä parista, valmistuneita on kyllä useampi pari. Ongelma on vain, että kun kohtuullisen kokoisesta jämälanka kerästä jää jäljelle pieni jämälankakerä, niin mihinkäs minä sen upotan?
Ja sieltä kaupasta ostetuista langoista on jo tuotos hyvällä alulla, tässä pieni vilautus
...enkä malta olla vilauttamatta näitäkin:
Kuopion Eurokankaan palalaatikon ympärillä kävi kuhina kun minä ja muutama tilkkuharrastaja pengoimme samaa lootaa. Karsintaa piti suoritta rankalla kädellä, kun ihan niitä kaikkia ihania kankaita ei voinut hankkia. Näistä on suunnitelmissa pikkuneidille kevät/kesä asuja, oikein söpösiä sellaisia.
Lapset kävivät hiihtolomalla mummolassa sairastamassa koko viikon, ja sama tahti näyttää jatkuvan kotonakin -isoin lähti kyllä jo kouluun, mutta eskarilainen ja pikkuneiti vetävät sikeitä edelleen, vaikka kello on jo kymmenen...Rauhallinen päivä siis tiedossa.
3 comments:
Aah ja oih, mikä pusero, ihana! Ja tuo peitto kelpaisi väreiltään kyllä mulle. Lainasin muuten samaisen lapasmallikirjan kirjastosta. Järkyttäviä silmukkamääriä meikäläiselle, mutta muuten inspiroiva.
Mieskin muuten kysyi, että olikohan järkevää soittaa sulle silloin Hiirolasta ;-) No, kuka sitä aina jaksaa olla järkevä... Luot kuitenkin taas jotain ihanaa niistä koirankarvoista :D
Upea peitto ja pusero!
Todella kaunis pusero!
Post a Comment