Huh, punainen minä on palannut!

Tässä kuitenkin alkuun vielä vähän sinistä: pipo ja takki ystäväni maanantai-iltana syntyneelle poikaselle. Lanka Novitan Samos, menekki n. 150g. Takin malli Kevät tai KesäNovita, pipo syntyi ilman ohjetta.

Kesän aikana ehdin jo huolestua, kun ostelin paljon sinisiä vaatteita ja tavaroita. Se olikin onneksi vain helteestä johtuva tilapäinen mielenhäiriö, ja nyt syksyn tultua on palattu punaiseen:Ylimmäisenä on postipojan tiistaina toimittamilla Lyhyillä Addeilla väkerrettu sukka. Alkuun meinasi iskeä paha epätoivo, kun tuntui että ei tästä mitään tuuuuuu...mutta ensimmäisen kolmen sentin jälkeen alkoi neulominen luistaa, enkä minäkään näistä kyllä enää luovu! Toinenkin sukka on jo yli puolenvälin, vaikka minäkin kärsin tästä "miksi sukkia pitää tehdä parit?" ongelmasta. Ja koska sukat ovat mallia polvi, ei yksi kerä Raitaa riittänyt, vaan piti mennä ostamaan toinen. Tai siis toiset. Mieheltä tuli hieman väsyneen oloinen kommentti: Kyllä minä ymmärrän, että lankaa pitää ostaa, jos sitä ei ole, mutta miksi aloittaa sukka sellaisesta langasta, jota pitää sitten ostaa lisää. Ei ollut raukka hoksannut, että ujutin sen ensimmäisenkin kerän vasta vähän aikaa sitten ostoskärryyn, kun halusin testata tuota uutta Raitaa. Tykkään tuosta punaisesta sävystä kyllä oikein paljon! Raitalankojen alla ohutta Pirkkaa, varmaankin huiviksi. Ostospaikka tämä. Sieltä tarttuivat mukaan myös nuo lyhyet vitosen puikot. "No niin, lapseni. Olet kohta seitsemän. Eiköhän ole aika jo sinunkin ruveta neulomaan..." . Varmaan oikein kivat pikku kätösissä, vielä ei ole ollut aikaa oppitunnille.

Lisäksi tuli pakottava tarve ostaa uusia vaatteita, kaikki kolme paitaa punaisia... Hain, ja pääsin nimittäin Pukeutumisneuvojan koulutukseen. 49 hakijaa, 16 aloituspaikkaa. Koulua on oikein sopivasti, 2 iltaa viikossa ja 1 lauantai kuukaudessa, saan jatkaa lasteni kotihoitoa vielä ainakin vuoden. Ainut ongelma on että mitä ihmettä mä laitan päälle...

Ja vanha kotikin on sitten saanut uudet asukkaat. Sunnuntaina oli näyttö, samana iltana saatiin tarjous, joka vielä pienen viilauksen jälkeen sai hyväksynnän, ja keskiviikkona tehtiin kaupat. Olipa oikeastaan onni, että se ensimmäinen pariskunta perui, nyt löytyi ostajat, jotka ymmärsivät heti, että hirsi on puuta...