Kesäloma kuvina

"Lankapitoinen kuvakertomus, joka persoonattomasti kuvattu vasta kotona, kun joku onneton jätti kameran pois lomareissultaan. FIKSUA."

Jos perheeseen kuuluu 3 lasta, ja 2 niistä lähtee mummolaan, niin mitä jää. Aivan oikein, VAIN 1 lapsi. Ja jos perheeseen kuuluu 3 lasta, joista vain 1 on paikalla, niin sehän on melkein sama, kuin ei olisi lapsia ensinkään. Eli auto alle ja menoksi. Kurvasimme pienehkön rengasmatkan (about 1000km) reittiä Koti- Orimattila-Porvoo-Ruotsinpyhtää-Kotka-Lappeenranta-Imatra-Savonlinna- Varkaus-Kuopio- Muuruvesi, josta loput lapset mukaan ja kotiin. Kierrettiin varmaan kaikkien kaupunkien kaikki mukulakivikadut, mitä vain löydettiin. Minun reissunihan oli pelastettu jo alkumatkasta, kun addi-addiktioni (mistä lie saanut alkunsa?) koki ainakin osittaisen täyttymyksensä jo Porvoossa. Ihan liikaa lankoja siellä Lankatalossa, menee pikkutyttö ihan pyörälle päästään. Niinpä mukaan tarttui (niiden puikkojen lisäksi siis) vain muutama mohair- ja alpakkakerä, jotka tässä jo innolla kärkkyvät puikolle

Ja tämmöistä oli Kuopiossa: menin paikalliseen lankakauppaan hakemaan bambupuikkoja. Tulin ulos mukani 3 kerää sukkalankaa ja 5 kerää jotain viskoosi-puuvilla- akryylihässäkkää. Ja bambut. Vihreät puuvillat ostin kauppahallista. Ja Anttilasta menin katsomaan valkeaa vyötä. Ei ollut vyötä. Oli ihania vadelmanpunaisia Merinokeriä 1,5 e kappale. Aina nämä yhden vyön voittaa. Mietin vain, että jos minun pitäisi piilotella lankaostoksia, niin mihin olisin nämä 15 kerää survonut, kun mies odotti torikahvilassa...Mekko täynnä lankoja olisin vaappunut paikalle ja kertonut ihan pokalla että kävin matkalla vähän munkilla ja lihapiirakalla...ja silikonit sain tosi halvalla ihan siitä viereisestä kojusta...

Mekkokankaan ostomatkalla poikkeisin "ihan vain vahingossa" Jyväskylän Anttilan lankaosastolle (2krs). Uutuudet jäivät hyllyyn, mutta poistolaarista kaivelin nämä vaaleammat merinokerät.

...ja viimeisenä esiin astuvat vaalea kaunotar, Suomalaisen Lampaan kampavillaa Muuruveden Topilta, sekä siniveriset puuvillat Laukaasta, ne riettaat hyppäsivät mukaan alekorista naurettavaan "euron kerä" hintaan, ollessani ostamassa sinistä vetoketjua. Mikä tää sininen juttu oikein on kun normaalisti ostan kaiken punaisena? Tietysti siniseen mekkoon ehkä käy paremmin sininen kuin punainen vetoketju...

Muuruvedellä kävimme Renki-maaseutunäyttelyssä ihmettelemässä vanhoja ja uusia traktoreita, maistelemassa Italialaista Parmesaania ja Valion Finlandiaa, katsomassa kuinka kehrätään lankaa rukilla, tehdään neulakinnas (täytyy joskus kokeilla) tai kaarnalaiva, ja montaa muuta asiaa. Ja tietysti vierailimme myös anopin ja appi-ukon luona.

Niin se sitten vanha ompelukonekin palasi takaisin. Ei tullut uutta ei. Täytyy muistaa pukkia kirjeellä. Tein samantien ostosmatkan Marimekolle, kun oli tarvetta juuri tämmöiselle leningille. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen! Pitkästä aikaa oli kiva ommella jotain, valmista tulee paljon nopeammin kuin kilkutellen. Kassiin ostin sinisävyistä Kivet-kangasta, ja vaaleanpunaista Punapippuria...johonkin vielä määrittelemättömään projektiin.




Muutto alkaa lähestyä, eikä uutta nettiliittymää ole vielä tilattukaan. Päivitykset harvenevat entisestään kun pitää pakata...tylsää. Paljon kivempaa olisi neuloa tai virkata tai ommella.

Mai fööst inglish speeking...thing.

Ja vain muutaman kerran tarvitsin sanakirjaa (siis Marjutin erinomaisen neulesanaston lisäksi, jota selasin koko ajan...). Hauskaa tuo lontooksi neulominen, mumisin mielessäni kooyks, jou, äsäskoo, kookolme, kookakstok...En vissiin ääneen kumminkaan. Tai ainakaan kukaan ei maininnut. Huvittununeita katseitahan mä kerään koko ajan muutenkin.

Malli siis Knittyn Shimmer, lankana Novita Tennessee ja kulukki <300g.

Tässä voisi olla seuraava projekti. Aloittamista vain hillitsee luottamuspula siihen "novitalaatuun" kun jo olemassa oleva lanka ei ehkä riitä ja uusi on kumminkin kuin eriväriä. Ehkä otan kuitenkin riskin ja koitan elää tän paineen alla ihan normaalia elämää, vaikka vaikeaa se tulee olemaan.

Ja vielä lopuksi pieni neulekirjakatsaus teemalla "Vanhassa vara parempi"

"Neulominen on jokaiselle naiselle varsin tuttu asia, ja ehkä juuri siksi monelta on jäänyt huomaamatta seikkoja, jotka olennaisesti vaikuttavat työn tulokseen. Neulominen on helppoa, ajattelemme, ja se pitääkin paikkansa, mutta ei vielä merkitse sitä, että todella osaamme neuloa oikein. Tämän kirjan tarkoitus on auttaa neulojia tulevissa neuletöissä niiden puutteellisuuksien korjaamisessa, jotka ehkä ovat päässeet livahtamaan edellisiin neuletöihin." -Sirkka-Liisa Riuska, 1962


Tämä on tosiaan sitä, mitä kansi lupaa, ja sisältää 218 kuvaa ja 143 piirrosta. Hienoja pintoja, pitsejä ja ohjeita kauluksiin, napinläpiin, yhdistelyyn...vaikka omistan muutaman uudemmankin neulekirjan saavat ne olla möllöttää hyllyssä, tämä on ehdoton lemppari!
Toisena kuvaan pääsi 100 kansanomaista kuviokudin mallia. En ole vielä tehnyt tästä mitään, mutta ahkerasti sitä selailen. Siihen aikaan (1947) neulomisen taitoa on pidetty itsestäänselvyytenä; tässäkin kirjassa on vain mallipiirrokset, koska "Lähempiin työselityksiin tässä tuskin on aihetta, sillä periytyyhän tuo taito meille jo satojen vuosien takaa, niin että meillä on kutimentaito jo veressä, ja miltei jokainen nainen kykenee valmistamaan työn mallin nähtyään."

Uusia lehtiä odotellessa

Saatiin kutsu. Hääjuhliin. Kivaa. Mitä päälle? Hyvä syy ostaa jo ne kauan himoitsemani valkoiset pellavahousut. Ja kaikkea muutakin kivaa oheismateriaalia; käsilaukku, hajuvesi...ynnä muuta sekalaista pikkusälää. Kaikki ok, puuttuu vain yläosa. No kaupungille. Mutta mitä himputtia. Ei löydy paitaa ei. Kaikki jokseenkin sopivan oloiset olivat ihan jostain ihme rutkukankaista huonosti ommeltuja. Ja oma kone edeelleen kaupassa. No pakko oli ottaa joku noin niinkuin hätävaraksi, ja ihan vaan muutama kerä vaaleanpunaista Tennesseetä, jos vaikka niistä muotoutuisi jotain. Illalla vuorasin olkkarin lattian lehdillä. Ei mitään kivaa nopeatekoista toppia. Ei yhdessäkään lehdessä, ja niitä sentään jokunen kansiollinen on. Siunattu netti ja siunatut neuleblogit: Kristiina oli surffaillut Pirkan sivuilla, jonne minäkin sitten epätoivoissani klikkasin, ja tadaa, siellähän se odotti. Lankana tosin ohjeessa oli Butterfly, mutta en antanut se häiritä, vaan tein juuri niinkuin Kristel opettaa: ludaan S-määrä silmukoita ja pituus mitataan koosta M (eikös se jotenkin näin mennyt, vai mitä se oli se muu löpinä jostain mallitilkuista. mitä ne on?). Hyvin onnistui, ja valmistui ajoissa, aloitin keskiviikkona ja päättelin perjantaina. Bileet lauantaina. Lankana siis Novitan Tennessee ja menekki vajaa 300g. Ja Hyvä Hääpari, jos satutte lukemaan tätä, niin Iso Kiitos kivasta risteilystä! Kyllä Kallavesj ossoo olla kaanis aarinkoisena kesäpäevänä.

Taidekuvausoppitunti. On muuten tosi hankala kuvata itseään jotenkin järkevästi. Siis tooosiii hankalaa. Tässä kumminkin jo kolmas Fifi, lankana tällä kertaa Novitan Tahiti, joka ikävästi venyy neulotuissa puseroissa, ainakin minulla. Mutta tässä huivissa toimi ihan kivasti, niin kivasti että anoppi nappas tämän itselleen heti kun näki ;). Saa nähdä, jaksanko tehdä itselleni uuden vai yrittäiskö jo vieroittua noista Fifityksistä. Mutta kun se on niin kivaa... tuo aivoton neulonta siis. Kasin puikoilla väkersin, tarkoitus oli vain aloittaa suorilla kun pyöröjä ei tuota kokoa ollut, mutta kun se oli niin kivaa tehdä, niin hinkkasin sitten loppuun niillä suorilla. Jänniä lihaksia tuossa kämmenselässä, empä ole ennen moisia huomannutkaan. Olivat nimittäin aika kipeinä pari päivää,ei meinannu sormet taipua tai ainakaan oieta jos koukkuun pisti...

Sama lanka, sama väri, ja eri erä...ja taattua Novita laatua prkl. Ei tähän mitään tietokonetta tarvita määrittelemään sävyeroja, kun jopa mies huomasi eron paljaalla silmällä. Ja sehän EI ole maailman tarkin varsinkaan tällaisissa jutuissa. Tietyssä valossa tuo vasemmanpuoleinen näyttää ihan vaaleanlilalle, mutta tuo toinen pysyy edelleen tuollaisena...epämääräisen likaisen harmaana. Ja näitähän riittää kun halvalla sai, ja jostain syystä kyllä tykkäänkin tuosta (noista) väreistä.

Tekis taas mieli aloittaa jotakin, mutta kun ensiviikolle on luvassa uusia lehtiä, niin jospa malttaisi odottaa, ei ainakaan mitään kovin isoa ehkä kai kenties viitsi aloittaa, tämän kyllä juuri tulostin, että taidanpa tästä lähteä tavaamaan lontoota ja kilkuttamaan puikkoja...

Juhannuksen jälkeistä elämää

Kuinka huonoksi voi kotiäidin muistin tilan päästää ennenkuin asiaan on puututtava? Minä autuaasti unohdin meidän kihlajaispäivän, muistutukseksi sain kimpun tällaisia ruususia...mutta sitten asiaan. Juhannus näkyy olevan otollista aikaa viimeistellä roikkuneet työt pitokuntoon:

Shaalikauluspusero Moda 3/05. Lanka Novita Wool (merinoisena), menekki tasan 400g.

Onneksi Juhannuspäivä oli sopivan viileä tämän villaneuleen viimeistelyyn. Ihan liian pitkään se sai odottaa kaapissa kaulustaan. Paidasta tuli oikein hyvä, päällä sopivan napakka, jotta mahtuu sen mokkatakin alle joka ei mene kiinni...kyllä, ostin takin, joka ei mene kiinni, mutta jota ei asiantuntijalausuntojen mukaan ole tarkoituskaan pitää kiinni. Uskoo ken tahtoo.

Kiitos Villapallo kesäpipon ohjeesta! Kehittelin vielä sinne päälle sellaiset lehdet, jotta vallan näyttäsi kissankellolle, jos siis vain olisi sininen. Mutta kun sulismaila on pinkki niin tokihan pipan täytyy olla sävysävyyn. Tätä pipoa varten metsästin ympäri lähikaupunkia 40cm 2½ pyöröpuikkoja, jotka sitten, yllätys yllätys, löytyivätkin kirkonkylän lankoja myyvästä halpakaupasta...

Vihdoin viimein valmiit Fifit. Puikkokoolla on väliä: tummansininen on 3½ puikoilla ja vaalea 5 puikoilla. Novitan Butterfly -lankaa meni 200g/huivi.

Kesken on nyt vain (saa hurrata) verhon virkkaus. Se onkin kesken varmaan seuraavat vuodet, joten ei siitä sen enempää. Kuvia sitten, kun se on ikkunassa. Seuraavaksi sukellan lankalaatikkoon Samosten, merino-Woolien (juu, kävin Euromarketin lanka-alessa. Mutta vain 2 kertaa) ja muiden sekalaisten villalankojen sekaan ja arvon seuraavan uhrin puikoteltavaksi.

Kesäkäsityön malliesimerkki

Kotiliesi viime kesältä, lanka Novita Samos

Sainpas jotain valmiiksikin; tämä pikkuinen kesäkassi on sille isommalle neidille joka oli vähän kade pikkusiskon kesäkassista. Mikäs tässä on virkkaillessa, kun kotona on näin noheva pikku apulainen:

Virkkaile sä äiti vaan...

...niin tämä tyttö kyllä hoitaa kodin pikku remontit...

...ja jos hiukoo niin mähän voisin lämmmitellä meille hiukan lihapullia...

...ja jälkkäriks voin paistaa oikein pitsireunaisia muurinpohjalettuja...

...ja sitten mä vielä nopsaan siivoan tän keittiön!

...kyllä mun kelpaa...

Asuntokauppoja, nikkarointia ja blogieläin...

Uuh, hieman on kiirettä ollut, neulomaan ei nyt ole kyllä ehtinyt, sentään oivallinen lankahamstrausmatka Euromarketille on heitetty, kiitos neulontalistan vinkin. Olen puunannut tätä meidän asuntoa esittelykuntoon, syy selviää alempaa. Sentään sahan käyttöä on tullut treenattua, että jotain uutta minunkin elämässäni. Virkkuukoukku joutuu nyt varmaan tositoimiin, Se Uusi Talo kun vaatimalla vaatii oviinsa ja ikkunoihinsa virkatut pitsiverhot. Toivottavasti seuraavassa postauksessa on jotain aiheeseen liittyvää esiteltävää, eikä vain näitä joutavanpäiväisiä jorinoita.

Paitsi että olenhan mä neulonut, Fifi on valmis, mutta siitä tuli ehkä hieman hassun kokoinen. Täytyy nyt miettiä, pistänkö sen postiin, vai teenkö uuden...todennäköisesti teen kyllä Roosan uudesta Ullasta. Vaihtelua, tahtoo katsokaas joskus minuakin tympiä tehdä kaksi samanlaista sukkaa tai lapasta. Onneksi en ole (tämänkään...) ongelmani kanssa yksin, vaan olen löytänyt jo monta sielunsiskoa näistä neulontablogeista. Helpottavaa.

No eihän tässä huonommaksi voi jäädä, äkkiä eläimellistä menoa tähänkin blogiin!!!
Blogipolle Turtle, kävi tossa naapurissa yökylässä Ravikuningas Vieskerin luona ;)

Minä rakastan tätä rivitaloa, ja onnekseni asun siinä. Olen joskus yön pimein tunteina miettinyt, että kuinka meidän sitten käy, kun kasvamme ulos. Mistä löydämme yhtä ihanan kodin? Ja kun muutenkin, siis ympäristönä, tämä paikka hipoo täydellisyyttä. Nyt kuitenkin Se Uusi Koti tulee meidän elämäämme. Ihan muutaman talon päässä etsi paritalon puolikas asukkeja, ja me taidamme muuttaa sinne. Neliöitä ja huoneita tulee vähän lisää, piha on omempi, ja mikä parasta, se on samantyylinen, vuonna 1925 rakennettu hirsitalo, kuten tämä entinenkin. Nyt vain pitäisi saada tämä myytyä jollekin, joka pitäisi tästä hyvää huolta.

Tämä penkki oli jo saanut kaatopaikkatuomion. onneksi osuin paikalle ennen tuomion täytäntöönpanoa, ja pelastin sen. Pari vuotta se on majaillut meidän kellarissa, ja nyt poistin siitä entisen, lohkeilleen maalin. Vaatii vielä vähän hiomista, liimausta ja uutta maalia pintaan...mutta sitten, kun se on valmis, minä voin kauniina kesäaamuna istua kuistilla ja juoda kahvia kuunnellen linnunlaulua, ja olla tyytyväinen elämääni juuri sillä hetkellä.

ÖÖÖ...pieni ikuisuusprojektikin sai vauhtia, nyt tähän oli pakko keksiä jotain. Kun vaihdettiin liesituuletin, ei entinen maustehylly mahtunutkaan enää paikoilleen. Eli siis retkelle kellariin tutkailemaan, josko sieltä löytyisi jotain käyttökelpoista...

No niin, johan näyttää paremmalle. Vähän sahausta, vähän maalausta, vähän liisteriä ja tapettia ja vähän naulausta.

Kuten tulette huomaamaan, on Kamera palannut kotiin!

No tokihan mukana tuli myös mies, ja ihania helmikoruja Kiinasta. Kyllä vajaat 3 viikkoa alkaa olla minun yh-äiti uraksi liikaa. Aivot narikkaan, silmät kiinni ja eteenpäin... No ei kyllä kateeksi käy, työmatkahan se oli, ja vapaahetkiä ei varmaan liikaa sielläkään ole herunut. Mutta nyt on palattu taasen normaalin päiväjärjestykseen.
Ja kuten lupasin, seuraavana kuvakavalkadi viime aikoina valmistuneista töistä. Tekeleet toki näyttäisivät paremmilta, jos niissä olisi ihminen välissä, mutta minä en harrasta taidekuvia, kuten täällä .
Kesken on (...vieläkin...) se Fifi ja Shaalikauluspusero. Ei oikein villapaita iske näin kesällä, ja muutenkin varma kesän merkki on se, että minä kaivan virkkuukoukun esille. Mikähän siinäkin on, talvella en juurikaan virkkaile, mutta kun kevät tulee...
Taidan olla taas ihan vähän koukussa, vaikka 2 työtä on kesken, himottaisi joku pieni pieni, kiva iloisenvärinen tekele saada hyppysiin...olisiko ideoita?

Helmiä Kiinasta.

Veera lähdössä eskarin kevätjuhlaan. Takin malli ihan oma, lanka Novita Tahiti.

Pikkuneiti esittelee laukkuaan. Takin malli KesäNovita, lanka molemmissa Samos.

Hello Kitty!