Kun on alettu valittaa...

...niin jatketaan sitten samalla linjalla. Puikot ovat edelleen teillä tietämättömillä, ja Pirkko, arvaa onko lapset nostettu seinälle vuoronperään kuulusteltavaksi? No, ei oikeasti ole, ne tietää kyllä, ettei "äitin juttuihin" saa koskea, ja muistavat kertoa sen yleensä kaikille muillekin.

Edes onneton hämäysyritys ei ole tuottanut toivottua tulosta; olen ollut pakotettu ostamaan kahdet uudet puikot, ja kun bambuisia tai addeja ei ollut saatavilla (tulee ensiviikolla-niinkuin myyjän mukaan kaikki muukin mitä minä haluaisin tuohon kauppaan, ja tuleeko? not), olen epätoivoissani ja laatikon löytymistä toivoen sortunut erinäisiin "laatumerkkeihin" kuten Novita ja Prym.

Noilla nihkiksillä hikipuikoilla tikuttelin nämä ihanuudet:

Rinsessa-kämmekkäistä tuli Rinsessa-lapaset, ja kuvassa siis myös mun uudet puikot aah ja ooh voi ihanaa. Ottaapi päähän, jos jollekin on jäänyt epäselväksi.

Mutta lapaset ovat kyllä oikein ihanat, lanka on pehmoista ja lämmintä, siinä on puolet villaa ja puolet koirankarvaa. Harmi, etteivät nämä jää omaan käyttöön, täytyy varmaan ostaa lisää tuota lankaa...tai keritä joku kylän koira ja mennä Pirkolle kehruuoppiin ;)

Ja sit yks toinen juttu: Aiemmin syksyllä lankoja myydessäni, sovin erään bloggaajan kanssa vaihdosta-minä lähetin hänelle lankaa, ja hänen piti lähettää minulle syksyn IK -kun siinä on se huivi- mutta voi herne ja keppi, tuota lehteä ei ole kuulunut. Ja ei vastaa sähköposti eikä blogikin on mennyt johonkin kätköön. Joten eipä neulota sitten pääskynpyrstöjä ei. Tähän kirosana.

Ja luntakin puuttuu. Paljon. Peiton alla voisin viettää vaikka koko päivän ja yön, kun ei päivä valakii, niin mitäs sitä suotta nousta tuota harmautta katselemaan. Naapurin Rouvan kanssa ajateltiin siirtää joulu aikaan, jolloin lumi on maassa.

Hirveää!!! Kauheaa!!! Kamalaa!!!

Nyt on tapahtunut ihan kauheita: puikkolaatikkoni on kadonnut, hävinnyt, joutunut hukkaan, on siis tavoittamattomissa. Ja eihän siinä mitään, jos olisikin vain pelkkä laatikko,mutta kun sen sisällä on kaikki minun sukkapuikkoni sekä lyhyet pyöröni.

On ihan semmoinen olo, kuin olisi menettänyt jonkun aistin tai raajan tai jotain muuta elintärkeää. Tyhjyys kalvaa sisälläni. Itkettää.

Kiero mieleni on tosin kehittänyt jo erinäisiä salaliittoteorioita; talossa on huseerannut useampikin sukulainen viikonlopun aikana, enkä itse ole ollut valvomassa heidän touhujaan -löysin mm. leipiä lehtikorista...tai sitten insinööri arveli, jotta välillä pitäisi tehdä muutakin kuin neuloa???

Menen kääntämään tämän talon kolmannen kerran ylösalaisin.

SNY-paljastuksia

Tiistaina oli laatikossa pullea kirjekuori, ja pitihän sen sisältö tutkia heti laatikolla, kun olin menossa naapuriin...laatikkoon piti sitten jättää odottelemaan nämä:

Lehteä en ole vielä uskaltanut avata kunnolla,ihan vain nopeasti plarasin, ensi viikolla sitten...ja tuo kirja...tykkään kovasti, ja on oikein ajankohtainen -oletkohan ajatustelukija?

Mukana oli myös kortti, jossa luulin olevan jo "paljastuksen"...mutta mitä vielä, siinä kerrottiin vain, että jännitys jatkuu...

Torstaina laatikko pullisteli vielä enemmän, ja minä kun olin odottanut että kenties kortti on enää tulossa, sen verran muhkeita ja kivoja paketteja olen syksyn mittaan saanut. No, olihan mukana korttikin, ja paljon paljon muuta:

Tuo joululehti oli hauska sattuma: minulla on sama lehti ILMAN ohjeita, ja sitä olen harmitellut...ei tarvitse enää, sillä tuossa versiossa on mukana ohjeet ja vielä suomeksi!

...neulahuovutuspaketti, sakset (aina hukassa), kisukännykkäkoru...ja huivi! Minulle! Ihanaa!

Ja suklaamarmeladeja, jotkja ihme kyllä ovat edelleen kaikki tallessa. Ei, syy ei ole se, etten noista tykkäisi, vaan se, etten ole kerennyt niitä avata ja syödä...taidan säästellä ne sunnuntai-iltaan, silloin olen ehkä suklaani ansainnut.

Kiitos Ria, kyllä olen ilahtunut muistamisistasi kovasti!

Ja minun salainen neuleystäväni oli Marjukka.

Pakettien keksiminen ja lähettely oli hauskaa, jos uusintakierrosta tulee, olen varmasti taas mukana!


Kuten jo jossain mainostettiin, olen lapasineni ja hattuineni ja kukkineni ja laukkuineni ja huiveineni koettamassa kauppiastaitojani Jyväskylän Joulumarkkinoilla Paviljongissa, C-hallissa, paikalla 240. Paikan kanssani jakaa Neulova Lehmä, ja markkinat 300 muuta näytteilleasettajaa, joten yksin ei tarvitse olla.

Tämän viikon olen laputtanut ja höyryttänyt ja nikkaroinut, vielä hinnoittelu olisi edessä.
Ja se taitaakin olla se hankalin asia tässä käsityöläisen elämässä...

Meillä, osa 2

Mä mitään kuvia saanut viikonloppuna otettua, lauantai meni Naapurin Rouvan kanssa kauppojen etukäteiskierroksella (vain 3 kerää lankaa) ja sunnuntai sitten miehen kanssa ostoskierroksella. Lisäksi väännettiin "rakkaan" Ylioppilasserkun kanssa eräitäYlioppilaskutsuja eräitä Ylioppilasjuhlia varten, jotka pidetään täällä meillä...ja lapsetkin sairasteli, 2/3 poti kuumetta ja kurkkukipua ynnä muuta asiaan kuuluvaa oiretta...seliseli.

Mutta tällaista meillä on:

Katja halusi kurkata jääkaappiimme...

...nähdä kännykkäni näytön...

...ja näkymän suosikkineulomispaikastani,joka on joko tällainen tai...

tällainen.

Villapalloa kiinnosti käsilaukkuni sisältö...

...näkymä keittiön ikkunasta...

...ja kotini rakkain esine. Varmaankin ne on nämä sormukset, koska ilman niitä en kotoani poistu kuin vahingossa.

Sinikan mieltä vaivasi meidän eteinen...

...ja lankavarastoni.

Myös lempineuleeni hän haluaisi nähdä...pitoprosentein mitattuna se on varmaan edellenkin tämä, vaikka veteli viimeisiään jo vuosi sitten viimeksi meemeillessäni.

Camilla kirjasi toiveikseen keittiön esineen, jolla on suurin tunnearvo:

"MIU OMMAIN" -kerran kesällä Lappenrannasta miehen minulle ostama muki; pakkohan se oli saada kun kerrankin on omalla "nimellä". Mukiin liittyy mukavia muistoja reissustamme.

Lempitauluni, taiteilijoina 2 isointa muksua....

...ja olohuoneen matto löytyivät myös Camillan listalta.

Ja vielä LiisaP:lle meidän makkari, jota ei kyllä oikein huoneeksi voi kutsua; parisängyn lisäksi siellä on tilaa tasan tämän verran:

Paikka jossa neulon (ja bloggaan ja luen ja katson telkkua ja otan torkkuja...) on viimeaikoihin asti ollut tämä, eli sohvannurkka (jossa on kuulemma jo takamukseni muotoinen kuoppa)

...mutta nyt on sohvannurkan valta-asema uhattuna tämän toimesta.

Saa nähdä, kumpi voittaa, onko vanhassa vara parempi vai muotoilenko oman kuoppani seuraavaksi tuohon tuoliin.

...ja ei, nuo langat koreissa eivät kuulu lankavarastoon, vaan ovat osastoa "aktiiviset langat".

Meillä

Tää on aika hauska, ja koska minusta on ihanaa tirkistellä toisten koteihin, on varmaan reilua päästää joku meillekin. Kuvat lupaan ottaa het kun kerkeen, viimeistään viikonloppuna. Ihan kaikkea en lupaa näyttää, mutta aina kannattaa yrittää!

Mieti 3 kuvaa jotka tahtoisit nähdä. Asioita kodissani tai mitä vain mistä pystyn ottamaan kuvan melko vaivatta. Ja kunhan olen katsonut kaikki ehdotukset, teen entryn johon laitan kaikki kuvat jotka onnistuin ottamaan.

...ja anteeksi eilinen haamuilu listalla, vaihdoin betaan, vaikkei tää tavisversiokaan minulle ole niin kauheasti ryppyillyt...

Vapaa-ajan(langan)ongelma

Sitä on täälläkin. Ja sitä saa kivasti kotiin asti, huomaamattomasti pakattuna, nopeasti. Kauppa netissä on paha kauppa, sillä se on auki 24 h. Ja se on siis vienyt kaiken vapaa-aikani. Se "vapaa-ajanlanka", niin kuin sitä joku leikkimielisesti nimittää. Tässä on nyt kuitenkin leikki kaukana.

Siitä voi tehdä vaikka tällaisia Nalle-hattuja...


...tai hiirihattuja...



...pupuja...
...kettuja...
...sinikettuja...

...marsilaiskettuja...
Baskereita...

(tässä vaiheessa varsin tympääntyneen oloinen mallini otti uudet poponsa alleen ja meni katsomaan lastenohjelmia)


Joten baskereita lisää pinossa. Alin odottaa vielä pesukonekäsittelyä.

Ja niitä Kruunuhattuja.

Fritids-langan ohella varsin kelpokamaa näin pahimpaan tuskaan ovat myös PirtinKehräämön hahtuva- ja villalangat, sekä Tove. Kaikki nämä käyttäytyvät oikein nätisti pesukoneessa, osa tykkää 40 ja osa 60 pesusta.


Ja ei, en osallistunut langattomaan lokakuuhun. Pisteitäkin ropisi 41. Joten menen neulomaan.

Loistavia ajoituksia

SNYni, luet ajatuksiani. Torstai-aamuna mietin jotta nyt kyllä tarvitsisin toiset 5 addin pyöröt. Mietin jo vaihtoehtoja: soitto miehelle, että kotiin puikkokaupan kautta (sisältää riskin: pyöröpuikot=pyöreät puikot), vai soitto että ajoissa kotiin ja itse puikkokauppaan...(ja 32km lenkki puikkojen vuoksi...), mutta reissu postilaatikolle (50m) ratkaisi ongelmani:

Ystäväiseni oli matkalla Ranskassa, ja muisti minua jo sieltä hauskalla lammaskortilla, jossa lupaili tuliaisia. Ja siinähän niitä on, ranskalainen neulelehti ja kaksi kerää phildarin mohairia, 5addit ja kaunis kortti. Kiitos!

Mutta joudunko nyt opettelemaan ranskankin samalla tuijotusmetodilla? Lehteä en ole vielä uskaltanut selata ajan kanssa, ihan pikkuisen vain kurkkasin sisälle toisella silmällä, ja kivalle näytti.

Aurinko ei taida enää tänä syksynä paistella täällä meillä, joten tässäpä ihan sisällä kuvattuna tämä paita, joka jätti aivan liikaa lankaa jälkeensä:

Malli on Modasta 4/06, lankana LettLopi ja sitä meni 450g. Ohje kumminkin käskee ostamaan 750g...jepjep.

Tykkään kovasti, ihana ulkoiluneule juuri näille keleille. Ja vaikka lanka on suht karkeaa, se ei kutita minun (teräs)nahkaani.

Alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että mies on jossain muualla kuin kotona. Tällä kertaa kohteena on Japani, tuo Noron luvattu maa. Myös muksut lähtivät reissuun mummolaan, joten perjantaina olin yksinäisen viikonlopun kynnyksellä.

Sainpa siinä sitten loistoidean, jotta nyt pitäisi päästä Helsinkiin. Soitto ystävälle, ja hän oli heti valmis matkaan. Täältä tehdään joka viikonloppu bussimatkoja Hesaan, mutta tokihan ne olivat jo perjantai-iltana täyteen buukattuja. Ystävällisesti minulle kuitenkin kerrottiin, että lähes aina joku peruu viimetipassa, tai jättää tulematta. Joten jos olisimme vaille 7 lauantai-aamuna tilausajolaiturilla odottamassa, voisimme hyvällä tuurilla päästä kyytiin. Ja mehän olimme.

Tietenkään juuri tänä lauantaina ei kukaan jättänyt matkaansa käyttämättä, ja bussit olivat täynnä...paitsi yksi messumatkalaisten bussi, jossa oli kaksi vapaata paikkaa. Ei kun kyytiin ja Helsinkiin. Matka oli...mielenkiintoinen, ufojuttuineen ja muine "hömpötyksineen", hauskaa porukkaa!

Hesassa kierreltiin monta ihanaa pikkuputiikkia, karsien kaikki "toi löytyy Jyväskylästäkin" kaupat. Juuri mitään konkreettista ei tarttunut mukaan, paitsi roppakaupalla ideoita ja oivalluksia. Ihanan aivoton shoppailupäivä, ja mikä parasta, extempore-lähtö onnistui! Lapsellina nuo tuommoiset ideat ovat usein aivan mahdottomia toteuttaa, vaan jokainen kaupunkireissukin vaatii kaikenlaista ylimääräistä säätämistä.

Tokihan myös Menita oli katsastettava, sinne taisin jättää eniten rahaa tällä reissulla. Tässä osa saaliista, ostin myös puikkoja ja itsekelautuvan mittanauhan...ja tietysti muistin myös omaa SNY:äni ;)

...ja nyt neulomaan, lapset lomailevat varmaan koko ensi viikon mummoloissa ja mieskin palaa vasta keskiviikko-torstai yönä. Toki "työlapset" saapuvat normaalisti taas huomisaamuna, mutta iltaisin minua ei kaipaa kukaan...hautaudun sohvannurkkaan ja heilutan puikkoja, kunnes nukkumatti saapuu!

Sadepäivän ratoksi

Jos päivä olisi ollut aurinkoisempi, esittelisin tämän jämälankakuvan tilalla uuden ihanan syysvillapaitani. Ihan vaan pikkuisen harmittaa, kun noita lankoja jäi noin paljon yli, vaikka ihan ohjeen mukaan ostin. Osa on ihan täysiä, joistain joutui pätkän nappaamaan saadakseen paidan valmiiksi. Ei onneksi paljon harmita, onhan tuota lankaa tuolla laatikoissa(turhaan?) ostettuna muutama muukin keränen...ja saisihan näistä paitaan sopivia asusteita...

Olen aloittanut uuden harrastuksen, inteesiivi saksan opiskelukurssin. Koetan oppia kielen tuijottamalla lehteä, jonka eräs saksanvahvistus lähetti kiitoksena täydennettyäni hänen Novita-varastojaan. Ihan vaan jos sen keskeisen sanaston saisi haltuun, kuten silmukka ja kerros ja kavenna...

Osaan jo ennestään esitellä itseni, kysyä nimeä sekä tunnustaa rakkauteni, sekä luetella numerot kymmeneen saakka. Aika hyvä pohja, vai mitä. Mitäpä sitä muuta tarvitseekaan osata, loppujen lopuksi.

Tässäpä oppimateriaalia; Merinosilkkiä nelinkertaisena ja tuo Rebecca, sekä ohje, jonka avulla saksaa tankkaan. Jos hyvin käy, on mulla joskus päälläni tällainen:

Jos ei, on täällä kohta myynnissä kerran neulottua merinosilkkiä ja oikein kiva saksalainen neulelehti. Halvalla.

Tiesittekö muuten, että tuliaisiinkin voi tympääntyä. Jos niitä alkaa tulemaan kahden viikon välein, ja sen jälkimmäisen viikon olet yksinäsi sompaillut kolmen lapsen kanssa, ei siinä paljon kiinalainen suklaa lohduta.

No onneksi säästyin siltä: 1 reissulta punaviiniä (kiinalainen punaviini on samaa sarjaa suklaan kanssa, pullonloppu meni pikkukärpäsille), toiselta ihana käsilaukku ja kolmannelta sitten hajuvettä. Käsilaukun ohjeistin aika tarkkaan, ja hyvä tuli, hajuvesi olikin sitten jo ihan täsmätilaus. Eipähän tule pettymyksiä ;)

Paa-paa-palkkaa!

Arvatkaas mitä. Mulla oli eilen PALKKAPÄIVÄ! Tätä ihmettä ei ole tapahtunut moneen aikaan, että tilille ropsahtaisi kerralla enemmän, kuin mitä nyt kotihoidontuki pienimmillään voi olla. Ai mikä kuntalisä, ei meidän kunnassa vaan semmoisia harrasteta.

Täällä paapotaan lukiolaisia: kolmelle lukion ekaluokkaiselle järjestetään opetus omassa lukiossa, ettei tarvitse matkustaa linja-autolla kirkonkylän lukioon. Samaan aikaan ekaluokkalaiset raatavat kuuden tunnin päiviä 25 oppilaan luokassa. Hohhoijaa, onneksi me olemme ajoittaneet lapset syntymään lapsirikkaina vuosina, jolloin on pakko jakaa muksut useammalle luokalle...

Niin, ja jos haluat, että minä ja moni muu samaa, arvokasta työtä tekevä saisi enemmän sitä palkkaa (langanostorahaa) niin käyppä lisäämässä nimesi tähän adressiin.

Palataksemme asiaan, siis tili tuli ja melkein menikin jo; pakkohan minunkin oli tilata kehuttua step-lankaa kehutusta Käsityökorista. Toimitus olikin extranopea, seuraavana päivänä sai paketin hakea postista. Samalla tilasin parit bambupuikot ja nyt mulla on tällainen mikado tuossa sohvan käsinojalla:


Vanha koira opettelee nipun uusia temppuja ja tekee kahta sukkaa yhtäaikaa kärjestä aloittaen ja jälkeenpäin tehtävällä kantapäällä. Ulla on ahkerassa luvussa täälläkin.


Tähän (näihin, niitä on jo kaksi) sukkaan jo testailin noita uusia kujeita. Paikallinen päättelykeiju oli vain vähän liian innokas saksien kanssa ja napsaisi osan sukkaakin rikki. Opetus: jos vaikka päätteletkin lankoja puolinukuksissa sohvan nurkassa, jätä saksihommat aamukahvin jälkeiseen elämään.

SNY muisti taas, sain kivan heijastimen. Kiitos, olen joskus tämmöistä itsekin katsellut, mutten ole raskinut ostaa.

...ja sitten vielä tietokilpailukysymys: mitä neuloja ostaa rautakaupasta? No tietysti rautalankaa. Ja oikein kaksi rullaa, kun kerta halvalla sai...

Ihana Maanantai!

En oikein koskaan ole tullut toimeen maanantai-päivien kanssa, mutta tämä oli kyllä hyvä maanantai; postilaatikossa oli kivan oloinen, paksuhko kirjekuori. Minulle.

Hauskat koira-patalaput (tarpeeseen!), Belgialaista suklaata ja Heli Laaksosen runokortti.

Ja kahvinkeitin piippasi valmiin kahvin merkiksi, joten tää nauttii nyt tästä maanantaista, tuoreesta kahvista ja suklaasta. Saa olla kade ;)

EpäRogue

Sen kerran kun minä mallitilkun teen, suoritan mittauksia ja saan jopa jotain neulottuakin, niin jokuhan siinä pieleen menee.

Rogue käväisi vetoketjua vaille valmiina, ja on nyt tässä:

Purkamisen tuskaa lisäsi vielä eskarilaisen kaikkitietävällä äänellä lausutut suolaukset tyyliin:

"eikö niin, että purkaminen on paljon nopeampaa kuin neulominen"

"kyllä sä tänään saat sen purettua loppuun"

"et kyllä ikinä sais yhtenä päivänä neulottua noin montaa kerää, mutta purkaminen onnistuu..."

Niinpä. Kiva kun kerroit.

Myydään!

Nyt ei mahdu langat enää laatikoihin, joten osa on pistettävä kiertoon!

Kaupankäynnin pelisäännöt:

-nopeat syövät hitaat

-kaikki hinnat neuvoteltavissa, tarjoa rohkeasti; tarkoitus päästä eroon näistä langoista

-rahan lisäksi voit tarjota jotain muuta neulojaa kiinnostavaa tavaraa:lehtiä, kirjoja, lankaa, puikkoja...erityisesti uusin tai kesälline IK ovat vallan käypää valuuttaa

-mitä enemmän ostat, sen halvemmalla lähtee!

Viestit osoitteeseen miiambj ät hotmail piste com

Ainoa 1 kokonainen kerä ja 70g päälle, 3 e MYYTY!

Kirjava Huopanen 100g, 2,5 e MYYTY!

Fauna, 100% konepestävä villalanka, yhteensä 270g , 5e

Sisu Fantasy, 100g, 6 e MYYTY!

Vihreä Butterfly, 100 g MYYTY!

Beige Butterfly, 300g uutta ja vajaa 100g kerran neulottua

V.pun Tennessee, 70g uutta ja 150g kerran neulottua

Sinikirjava Tahiti 3 kerää+20g mytty

Vaalealila, kerran neulottu Tahiti yht. 250g

M&K:n Anemone Flash, 250g

Hinta painon mukaan, uudet 20e/kg ja kerran neulotut 15e/kg



Suuri Käsityö20v-juhlalanka,yht 400g, osa neulottu kerran, osa uutta, 5e

Rondon Naava-lanka, 100% villa, huopuu. Yht 300g, 7e MYYTY!



Bambinoa, yht.250g. Lanka on jostain muinaisuudesta,uskoakseni vielä merinovillaa? Yksi kerä saattaapi olla Woolia, mutta merinoa sekin. Koko satsi 5 e. MYYTY!

Pikkupikku määrä Brillaa, reilu 100g yhteensä, 1,5 e

Pitiköhän korkata...

En mä tiedä kuinka tässä (taas) näin kävi.

Kaikki alkoi ihan viattomasti, päivä oli menny oikein hyvin, ilta tuntui ehkä hieman yksinäiselle, kun lapset nukahtivat ajoissa ja mieskin oli poissa. Tv:n tarjonta oli mitä oli, joten ajattelin viettää pienen hetken lankojeni seurassa, uskoin kyllä pystyväni torjumaan niiden tarjoamat houkutukset, olinhan juuri edellisenä iltana saanut aimo annoksen vertaistukea paikallisilta neulojilta.

Jotenkin sitten tämän vyyhdin kohdalla ratkesin. Ajattelin kokeilla, miltä se näyttäisi kerällä. Hyvältähän se näytti.


Seuraavaksi halusin kokeilla, miltä se näyttäisi sisältäpurkautuvanakeränä. Aina vaan paranee.

No kun kerta keräkin oli jo valmiina, ei kai pikkupikku mallitilkusta voi olla mitään haittaa.

Seuraava havainto on tämä:

...ups, lähti vähän käsistä...