Monday, August 29, 2005

Tällä kertaa enemmän kuvia kuin tekstiä :)





Nepuskaisen villatakki vamistui sopivasti, kun ilmatkin alkoivat kylmetä. Takki on kokoa 100cm, vähän reilu, mutta eipä tuo haitanne. Takkia voisi kenties täydentää vielä ainakin jonkin sortin baskerilla.














Malli on Modasta 6/2004, lankana Schachenmayr Merino ja sitä meni 270g.












Tässä kuva vielä napista, kun näyttävät tuossa isommassa kuvassa vain oransseilta palleroilta, vaikka oikeasti niissä on juuri samansävyinen kukkanen kuin takki.





Puikkotaistelija oli vaihtanut aseensa koukkuun, ja virkannut aivan ihania ... juttuja. Sieltä nappasin idean tähän huovutettuun liinaan, ja koska kokeilu oli päästävä tekemään HETI, tarjolla oli vain Huopasta 200g. Huopui sitten aika tavalla, vaikka vain 40 asteessa pyöräytin, mutta ihan kiva (voiko olla tylsempää määrettä kuin "ihan kiva"?). Alkuperäinen koko oli jotain 150X70 cm, koneesta tuli noin 50x15 cm umpihuopunut lätkä, jonka sitten raa´alla voimalla sain viruteltua n. 70x30 cm reikäiseksi liinaksi. Täytyy jatkaa kokeiluja jollain muulla langalla. Ja liinan allahan on sitten ne huutelevat työtasot spriimalilla ja öljyllä käsiteltyinä. Pikkuisen erinäköiset kuin ne entiset rikkinäiset lastulevyt.

Huomenna alkaa opiskelu, olen varustautunut ostamalla kalenterin ja käsilaukun, johon mahtuu A4 kokoiset asiat, melko pienellä väkivallalla...jännittää...

Saturday, August 20, 2005

Huh, punainen minä on palannut!

Tässä kuitenkin alkuun vielä vähän sinistä: pipo ja takki ystäväni maanantai-iltana syntyneelle poikaselle. Lanka Novitan Samos, menekki n. 150g. Takin malli Kevät tai KesäNovita, pipo syntyi ilman ohjetta.
Kesän aikana ehdin jo huolestua, kun ostelin paljon sinisiä vaatteita ja tavaroita. Se olikin onneksi vain helteestä johtuva tilapäinen mielenhäiriö, ja nyt syksyn tultua on palattu punaiseen:Ylimmäisenä on postipojan tiistaina toimittamilla Lyhyillä Addeilla väkerrettu sukka. Alkuun meinasi iskeä paha epätoivo, kun tuntui että ei tästä mitään tuuuuuu...mutta ensimmäisen kolmen sentin jälkeen alkoi neulominen luistaa, enkä minäkään näistä kyllä enää luovu! Toinenkin sukka on jo yli puolenvälin, vaikka minäkin kärsin tästä "miksi sukkia pitää tehdä parit?" ongelmasta. Ja koska sukat ovat mallia polvi, ei yksi kerä Raitaa riittänyt, vaan piti mennä ostamaan toinen. Tai siis toiset. Mieheltä tuli hieman väsyneen oloinen kommentti: Kyllä minä ymmärrän, että lankaa pitää ostaa, jos sitä ei ole, mutta miksi aloittaa sukka sellaisesta langasta, jota pitää sitten ostaa lisää. Ei ollut raukka hoksannut, että ujutin sen ensimmäisenkin kerän vasta vähän aikaa sitten ostoskärryyn, kun halusin testata tuota uutta Raitaa. Tykkään tuosta punaisesta sävystä kyllä oikein paljon! Raitalankojen alla ohutta Pirkkaa, varmaankin huiviksi. Ostospaikka tämä. Sieltä tarttuivat mukaan myös nuo lyhyet vitosen puikot. "No niin, lapseni. Olet kohta seitsemän. Eiköhän ole aika jo sinunkin ruveta neulomaan..." . Varmaan oikein kivat pikku kätösissä, vielä ei ole ollut aikaa oppitunnille.

Lisäksi tuli pakottava tarve ostaa uusia vaatteita, kaikki kolme paitaa punaisia... Hain, ja pääsin nimittäin Pukeutumisneuvojan koulutukseen. 49 hakijaa, 16 aloituspaikkaa. Koulua on oikein sopivasti, 2 iltaa viikossa ja 1 lauantai kuukaudessa, saan jatkaa lasteni kotihoitoa vielä ainakin vuoden. Ainut ongelma on että mitä ihmettä mä laitan päälle...

Ja vanha kotikin on sitten saanut uudet asukkaat. Sunnuntaina oli näyttö, samana iltana saatiin tarjous, joka vielä pienen viilauksen jälkeen sai hyväksynnän, ja keskiviikkona tehtiin kaupat. Olipa oikeastaan onni, että se ensimmäinen pariskunta perui, nyt löytyi ostajat, jotka ymmärsivät heti, että hirsi on puuta...


Friday, August 12, 2005

...nyt ei mee oikein hyvin...

...Täälläkin podetaan jonkinnäköistä ahdistusta, sitä tuntuu olevan liikkeellä... Kuten tiedätte, ollaan muutettu, ja saatu juosta valaisinliikkeissä, kun entisessä asunnossa meillä oli peräti 3 kipaletta valaisimia, siis sellaisia "oikeita", muuten siellä oli loisteputkia ja jotain halogeenihässäköitä. No on nyt sitten ostettu 9 valaisinta, ja kaksi on pitänyt vaihtaa uuteen, ehjään versioon heti kättelyssä. Ottaa päähän juosta ensin kaupungilla etsimässä niitä ja heti seuraavana päivänä vaihtamassa, ihan kuin ei olisi muutakin tekemistä. Joku aika sitten ostettiin uusi sohva ja rahi, ja se rahi oli jo tuotaessa rikki. No toivat liikkeestä uuden rahin 6 viikon kuluttua, ja sekin on rikki. Kolmatta rahia on tässä taas saatu odotella jo useampi viikko, milloinkahan se tulee. Entisen asunnon piti olla myyty, kunnes ostaja huomasi, että hirsitalohan tarkoittaa puutaloa, ja säikähti niin, että perui kaupan. Ja taas saa aloittaa alusta sen kauppaamisen. Tylsyyden huippuna olen ommellut kahden päivän aikana 8 verhoa. Kun tikkaa suoraa ja suoraa ja suoraa ihan liian monta metriä, niin kyllähän siinä ei paljon juhlita.

Päivän piristyksen tarjosi Laura kertoessaan että Vuorelma-Aholle oli tullut lyhyitä Addeja. No minähän heti soittamaan ja tilaamaan. Piti sitten tilata vielä muutamat pidemmätkin puikot, ja vähän sukkalankaa randomilla. Taidan muuttaa postilaatikkoon asumaan ja pakettia odottamaan. Siinä joristiin myyjän kanssa kaikenlaista, hän pahoitteli kun on kuuppa hieman tylsänä tänään (meinasi unohtaa ottaa mun osoitteen) ja kertoi että näin käy kerran kuussa. Tuttua varmaan jokaiselle naisihmiselle. Pohdittiin siinä sitten myös tätä uutta tv-sarjaa, jossa miehet "elävät naisten elämää" 21 päivän ajan. Siis 3 viikkoa. Taktisesti on taidettu unohtaa se neljäs viikko, sehän toki voisi ollakin miehille jo vähän liikaa, ainakin jos meidän isukilla on pikku nuha, niin se on sitten niin sairasta, niin sairasta, että voi voi.
Pikkuisen sekava ja ei ehkä niin positiivishenkinen juttu tällä kertaa, sokerina pohjalla kuvat
uusista verhoista. (kun ei
muutakaan valmista ole esitellä)

Tyttöjen huoneen verhot. Kerrankin oli tuuria kangasostoksilla, olin budjetoinut n. 10e/m verhoihin, tämä kangas oli 2.5e/m. Sain sitten tuplaleveät verhot, onpahan edes jonkun näköiset kun on aikasta iso tuo ikkuna.










...ja tässä olkkarin ja sen yhden ylimääräisen huoneen verhot. Pitäs varmaan kehitellä jotain. Kummallinen ongelma kun on liikaa tilaa. Tämäkin kangas oli oikein kohtuuhintaista, 3,90e/m. Kun ostettava määrä yhteensä oli 22m, niin tuo hinta oli ihan positiivinen ylläri.

Tuesday, August 09, 2005

Julkkissukkia ja sukuvika

Tässäpä sitä Distant Knitterin kaipaamaa julkisuutta sukkavaihtosukille. Eikös olekin nätit kuin karamellit!Ja sitten se sukuvika. Tämä kuva on otettu, kun jalat on pitkin lattiaa. Aivan hyvin voisin kääntää sitä 90 astetta ja sanoa, että tässä minä seison., ja täydestä menis. Meidän suvun naikkosilla on kumma tapa seisoa ja istua, ei sentään kävellä, varpaat sisäänpäin. Ja aina parempi jos ne saa silleen kippuralleen...onnistuu toistaiseksi vain istuma-asennossa. Siis niinku näin:Muita kummallisuuksia on ihmeellisen mutkulainen pikkuvarvas, liian leveä p*rs* ja paksut reidet. Juu, kyllä ne on sukuvikoja, aivan sama keneltä naispuoliselta serkulta tai tädiltä menet kysymään...
...päätän raporttini täältä tähän.

...ja taas pääsee neulomaan...

Nonnii, nyt alkaa olla jo koti asuttavan näköinen, ja on lupa (itseltäni) avata netti ja kaivaa neulomukset esille. Pakkasin ne jo heti ensimmäisenä, ja toin tänne uuteen kotiin, kun mullahan se homma saattaisi tunnetusti revetä käsistä, ja pakkaaminen/kantaminen/purkaminen olisi jäänyt tuolle toiselle osapuolelle. Ei ehkä oikein reilua.
Kyllä muuttaminen on sitten kauheeta hommaa. Varsinkin kun samalla tehtiin vähän remppaa (ja roudattiin iso kaatunut koivu tuosta tienposkesta polttopuiksi) tänne uuteen paikkaan. Kuvio meni suunnilleen näin, että käytiin pakkaamassa kuorma, tultiin tähän, toinen rupesi maalaamaan ja toinen purkamaan, takaisin hakemaan kuorma...kun tällaisia 8-24 päiviä oli muutama alkoi olla aika pieksetty olo. Että terveisiä vaan kaikiile teille, joilla muutto on vielä edessä. Kiitokset mummoille lastenhoidosta, jos ne vielä olis ollu tässä pyörimässä olis jonkun saanu kärrätä lepolomalle lepositeissä...Mutta nyt siis ollaan jo selkeästi voiton puolella.
Tulipahan tuossa muuton yhteydessä tsekattua myös lankatilanne; 2 50l upouutta muovilooraa (toinen villalankoja, toinen muita,) ja sekalainen määrä erinäisiä pussukoita. Ja kaikki tuikitarpeellisia, tottakai. Mies totesi muutaman kuorman jälkeen että on varmaan muutettu 20 jätesäkillistä lankoja ja kankaita. No ei näistä kyllä 20 saa, tai sitten on tosi pieniä säkkejä...
Mutta tästähän voimme taas vetää perinaisellisen johtopäätöksen: minulla voisi olla näiden sijaan 20 säkkiä lankaa, ja koska näin ei ole, voisin hankkia 20 säkillistä lankaa, ja edelleen se olisi ok. eikö? No jos nyt kumminkin yrittäisin ensin neuloa jotain näistä pois, ihan oikeasti.

Pientä laittoo se vaatii vaan...
Tässä on meidän keittiö. Ei oikein kuvasta näy, mutta nuo kaapin ovet olivat tosi kuluneet ja ikilikaisen oloiset. Onneksi olivat puuta, joten eikun vaan pesuun, hiontaan ja muutaman maalauskerran jälkeen takaisin paikoilleen. Tässä siis vielä aivan originelleinä. Uudesta versiosta laitan kuvia sitten kunhan saadaan tuo tasokin vaihdettua, koivulevyt odottavat vain vähän sahaa ja öljyä. Ja koska tässä talossa lankojen lisäksi puhuvat näköjään myös puut, on meteli aikamoinen. (huomaa remonttieväät: sipsiä, kahvirinkeleitä, keksiä ja kahvinkeitin. Jääkaapissa oli valon lisäksi erinäinenkin mäyräkoira...)

...ja tässä Addi-kisan voittaja, loppusuoralla kärkeen kiihdytti takajoukoista ulkorataa pitkin (pieniä vaikutteita täältä) junttilasta ostettu Merino, ja heti maaliintulon jälkeen siitä alkoi muotoutua tämä villatakki. Lanka on kivan tiuhakierteistä, eikä puikoissakaan mitään vikaa ole. Nyt tämäkin on ollut jäähyllä, mutta eiköhän se taas joku päivä ala etenemään. Malli jostain Modasta, oisko keväältä, tai sitten ei, nyt ei pysty muistamaan, eikä jaksa tarkistaa.






Viimein sain tämän kirjan lainaan kirjastosta, muutkin näköjään haluavat olla virkaten tyylikkäitä, mikäs siinä. Sieltäpä sitten bongasin kivan pitsipeiton mallin, ja kun oli niin helppo mallikuvio, niin pitihän se aloittaa. Kuvassa on virkattuna 2 kerää, 15 senttiä, hohhoijaa. Sarjassamme "onko järkee vai eiiiiii...." Lankaa varmaan uppoaa hyvän kokoiseen torkkupeittoon kerä poikineen ja muine sukulaisineen, mutta onhan tuota tuolla...
Tässä työssä ei passaa taas hintaa laskea ollenkaan, langathan on jo ostettu, niin eikös se silloin ole ihan sama mitä niistä tekee.

Peitosta oli ensin tarkoitus tehdä ihan kokonaan valkoinen, mutta kun tuo kulukki on sen verran suuri, ja lankakauppaan en mene (ehkä en mene...), niin se uusi boxi suostui mielihyvin luovuttamaan kätköstään tämän...mikä-ihme-toi-väri-nyt-sitten-onkaan Samoksen. Ystävällistä. Sain samalla mallattua sitä, kuinka pitkään peittoon on mahiksia, sillä yhdellä kerällä virkkaa noin kerän vaakatason kokoisen siukaleen, ja kahdesta kerästä kerän korkuisen pätkän.

Tämmöistä täällä. Nettiyhteyskään ei katkennut, joten kuukauden nettitauko olikin vain painajaismainen ajatuksen poikanen.

Ja kiitokset Distant Knitterille, sukkavaihtosukat saapuivat turvallisesti perille, koko oli oikein sopiva ja malli myös. Käytössä ovat jo olleet, kuvaa ei nyt valitettavasti tähän hätään ole laittaa, mutta ehkä joku päivä...