...kelle nalli napsahtaa, nalli napsahtaaaaa...

Virallisen arvontageneraattorin (vanhempi tyttäreni) toimesta suoritettu arvonta on tapahtunut tänään, 6.6. klo 19.55.

Arvonnassa onni suosi kuudentena kommentin nakannutta, siis Arjaa, joka onkin tuttu (jos ei vielä, niin kohta) kivasta blogistaan Arjan neuleet.

Olepa Arja ystävällinen, ja laita osoitettietojas minulle päin miiambj at hotmail piste com, niin palkinto löytää perille!

Kiitokset myös kaikille muille kommentin jättäneille ja työpaikasta onnitelleille. Kolme päivää nyt takana, ja täytyy sanoa, ettei unta ole tarvinnut iltasin houkutella. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, välillä tuntuu, että on vain muiden tiellä, kun ei vielä oikein osaa tehdä mitään, mutta kai se siitä. Ainakin työkamut ovat olleet tosi kivoja ja auttavaisia.

Ensimmäinen koulutusjaksokin olisi jo ensi viikolla, siellä isolla kirkolla oikein. Niinkuin jatkossa kaikki muutkin koulutukset, eli joka toinen kuukausi joutuu tällainen maalaistollukka astumaan junaan ja hotellielämöimään muutaman päivän. Oikeasti ei harmita yhtään, hotellikin on ihan keskustassa, joten eiköhän sen vapaa-ajankin saa jotenkin kulumaan...

Arvontalaulu raikaa...

...on arvonnan aa-ii-ka!

2 vuotta sitten tapahtuneen ensimmäisen blogimerkinnän ja eilen allekirjoitetun työsopimuksen kunniaksi järjestämmä arpajaiset.

Säännöt ovat yksinkertaiset, postauksen alareunasta löytyypi kommentointimahdollisuus, jota oikein käyttämällä lunastat oman lipukkeesi näihin kinkereihin. Palkinnon saa se, jolla on paras arpaonni ja sisältö on salaisuus (myös arpojalle vielä).

***

Tosiaan, eilen tein sopimuksen, joka vei sitten varmasti kaiken liikenevän vapaa-ajan seuraavaksi kolmevuotiskaudeksi -lupasin tehdä töitä 8 tuntia päivässä, 5 päivänä viikossa ja siinä samalla sitten ahkeroida itselleni merkonomin tutkinnon.

Tuo tutkintokin varmasti vielä menisi suht kivuttomasti töiden ohella, mutta kun tuo alakin on vielä ihan uusi ja ihmeellinen minulle, niin voi olla, ettei tämän blogin päivitystahti neulomisasioissa ole tästä ainakaan kiihtymään päin, ehkä nimenmuutos olisi paikallaan...

Muuttahan tuo minun kodin ulkopuolelle töihin menoni myös muiden samalla jääkaapilla käyvien elämän -tähän astihan "työt" on tuotu aina aamuisin tuohon kotiovelle ja itse on saanut olla vastanottamassa koululaista ja eskarilaista. Nyt saa esikoinen opetella olemaan koulun jälkeen yksikseen, ekaluokkalainen suunnistaa jälkkäriin ja pienimmäinen totutella päiväkotielämään. Huh, vähän hirvittää jo etukäteen tuleva syksy.

Mutta onneksi kohta on kesä (kesä alkaa kun koulut loppuu) ja pitkät valoisat illat edessä!

Kuulumisia

Kokonainen kuukausi ilman postausta, mihin tää aika oikein menee?

Neulottu on, tosin valmistumisprosentti taitaa olla tasan 100, joten mitään näytettävää ei ole.

On ollut sellainen olo, ettei saa oikein kiinni mistään, lanka kulkee puikkojen kautta, on vähän aikaa neulottuna ja kohta taas kerällä - sen verran sentään olen saanut aikaiseksi, että olen nyt kerijän ja kerinlehtien onnellinen omistaja. Jos ei neulominen huvita, niin ainahan voi laittaa lankoja pienille sieville kerille.

Tiedä siten, mikä tämän saamattomuuden takana on -takaraivossa ainakin jyskytti tieto työsopimuksen päättymisestä, ja huoli tulevaisuudesta. Se ongelma taitaa tosin olla jo ratkaistu, ehkäpä tuosta lisää ensi viikolla. Sitten onkin tekemistä tiedossa ihan omiksi tarpeiksi muutamaksi vuodeksi, jos kaikki menee niinkuin on tarkoitus.

Samoin olen tässä nyt muutaman päivän kuulostellut, miltä tuntuu olla kolmekymppinen. Kriisiä ei pukkaa, eikä kai rupsahtaminenkaan pääse yllättämän, sen verran muhkealla kosmetologilahjakortilla ihanat ystäväiset muistivat -kohta ollaan kunnossa päästä varpaisiin!

Muistutanpas vielä täälläkin, että Jyväskylän seuraava neuletapaaminen on maanantaina 14.5. Elosen kahvion toisessa kerroksessa. Tulepa paikalle, jos suinkin pääset!

Perjantaimarina

Tämän hetkisen fiiliksen voisi tiivistää näin: eilen aamulla Nti 3v kysyi, missä isi. Vastasin, että Kiinassa. Tyttö sai raivarin ja karjui keittiössä, että "minä en halua että isi on aina siellä Kiinassa!!!"

Ja kun kuuli, että palaa vasta maanantaina, on ollut siitä lähtien pieni kihisevä kiukkupussi. Voi raasua, kova on ikävä. No niin meillä muillakin, että ei varmaan kovin leppoisa viikonloppu tulossa.

Tänään pitäisi vielä suunnistaa johonkin ostoshelvettiin noiden kullanmurujen kanssa ja hankkia viikonlopun sekä alkuviikon ruoat, siellä ei varmaan ketään muita olekaan. Kaksi isointa tosin "auttoi" ostoslistan teossa, listaa rustatessa käytiin mm. seuraavia keskusteluja: Laitetaanko mandariineja -ei, ne on liian terveellisiä...entäs maksalaatikkoa? no ei, sekin on terveellistä...pitsa on ruokaa, mutta ei terveellistä, laitetaan sitä...ja sitä rataa. Nyt listalta löytyy mm. paljon karkkeja, sipsiä ja valkosipulidippiä, isot kindermunat, maitoa, isopaahtoa ja pilttiä sekä joku kiva dvd. Noillahan sitä viikonlopun eleleekin :)


Ja jottei ihan menisi valitukseksi, niin jotain neule-aiheistakin on tullut tehtyä, Nepsukainen sai uuden NEULEtakin, (ei villatakin, niinkuin minä aina kaikkea neulottua nimitän. Onneksi on tuo ihana eskarilainen, joka korjaa. Katsopas äiti, tässä vyötteessä on puuvillan merkki, ei tämä ole villaa...) Lanka on Lidlin coloradoa ja väri mitä herkuin, koko ajan neuloessa oli sellainen olo, että kohta kyllä maistan. Menekki oli paketillisen verran, eli siis 300g. Malli Modasta (numero??) omin sovelluksin, eli siis huonosti luetuin ohjein. Noiden reikärivien väliin olisi tullut vain kolmen silmukan sileä osuus, minulla on kuusi silmukkaa siinä. Huomasin mokan vasta hyvän matkaa neulottuani, silmukat oli täsmännyt alusta lähtien, joten annoin olla ja paukuttelin loppuun.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Twice, twice

Tuosta kahteen kertaan tekemisestä taitaa tulla oikein tapa meidän perheessä, edellisen postauksen villapaidan hihathan tein kahdesti, samoin tämän takin hihat tulivat tehdyksi kahteen kertaan.

Kuuden silmukan i-cord on muuten minulle ihan sopivan tasoista neulomista neuletapaamisiin, siinä ei mene mallikerta sekaisin, ainakaan kovin pahasti.

Lankana Novitan Tennessee, ohje Voguen viime kesän numerosta.

Takamukseni ei valitettavasti ole ihan noin litteä, kuin tuon nuken, ja helman röyhellys ei sitä ainakaan litistä, mutta luultavasti en anna sen häiritä. Samoin kiinnityssysteemiä täytyy vähän miettiä, tuo vyö ei oikein pidä etukappaleita paikoillaan, joten lisäilen varmaankin tuonne sisäpuolelle jonkinlaisia apunauhavirityksiä. Muuten olen kyllä takkiin kaikin puolin tyytyväinen, malli istuu hyvin ja kappaleiden yhdistäminen onnistui siististi. Värit ovat mieleiset ja kokokin on ihan minä.

Ja kuten tästä bloggaussessiosta voi päätellä, on insinööri taasen työmatkustelemassa. Ai miten lähtö sujui? No hyvin, ja kuten meillä on tapana, kahteen kertaan. Alunperin hänen piti poistua maasta jo eilen, pakkasi tavaransa (sivuhuomautus matkustavien miesten vaimolle, jotka ovat huolissaan miestensä pakkausajoista -lento lähtee 14.15, taksi hakee pihasta 13.15, pakkaaminen aloitetaan aikaisintaan klo 11.15. Puhtaita paitoja etsitään pyykkikasasta tyyliin "olikos täällä niita paitoja pestyinä..." ja ankaraa pohdintaa käydään siitä, montako kravattia, noita oikeita tilasyöppöjä, mukaan kannattaa ottaa...) Ihan kuin pari ylimääräistä kravattia tuossa tavaramäärässä jossain tuntuisi.

Lasten kanssa sitten istuttiin syömässä, kun outo auto ajoi pihaan. Ajattelin, että varmaan joku rahankerääjä...sitten kävi ovi ja mietin , että jopas on röyhkeä rahankerääjä kun ovikelloa soittamatta sisään kävelee... mutta se olikin miekkonen, jonka kone ei ollut päässytkään lähtemään. Tänään sitten uudella yrityksellä matkaan. Saa nähdä, milloin tulee takaisin; sanoi että maanantaina, unohti mainita viikon.

Netta 3v. ei vissiin oikein hoksannut, että isukin reissuunlähtö epäonnistui, koska ensimmäinen kommentti oli, että "Toitko tuliaisia?"

PuolentoistaDollarin takki on tässä vaiheessa. Nyt vain pohdituttaa, että jatkanko loppuun. Jokin tässä tökkää, mutta en ole ihan varma, onko se tuo väri vai jokin tuossa mallissa. Pelottaa, että siitä tulee sellainen epämääräinen resorihelmainen kasaritakki. Ja sileät nurjatkin on ihan järkyttävän epätasaiset oikealla puolella. Ja jotenkin tuo nurja päällipuolella näyttää siltä, kuin neule olisi väärinpäin. Taitaa olla vähän liian syvällä päässä tuo nurja nurjalla ajattelu.
Menköön tauolle.

Sen sijaan tämä ei epäilytä; väri on mahtava, tosin kuvassa ihan väärä, oikeasti petrooli, malli takuuvarma Booga Bag ja valmista nopeasti isoilla puikoilla. Tosin tämäkin puikoilla jo toistamiseen, kun ensimmäisestä olisi tullut liian lyhyt ja leveä. Ei kai kassi ja kantaja tarvitse olla samasta muotista.


Esitellään nyt sitten vielä yksi murheenkryyni. Tämä lanka on ollut rogue, se on ollut palmikkotakin alku, siitä on yritetty vääntää villapaitaa. Lanka on hassua, väri on ihana, mutta mikään neule siitä ei onnistu. Viimeisin yritys on Ilun ohjetta mukaillen neuloa siitä raglanpalmikkotakki, mutta. Raglan ei minulle sovi, ja yksinkertaisimmista yksinkertaisimmat palmikonkierrotkin onnistuin näköjään kiertämään ihan värin. Tällä hetkellä odottaa purkua jossain nurkassa. Ja saa odottaakin jonkin aikaa.

Kevään kunniaksi voisi tumpata lapset autoon ja ajella kukkakauppaan ostelemaan vähän kukkasia , vaikkei niiden elämänlaatu tai -kesto minun hoivissani mitenkään parane kaupan oloista...Onneksi kukanraadot on helppo hävittää, kun niiden elinkaari on lopussa.

Heikot sortuu elon tiellä...

Vaikka kuinka olisi luvannut itselleen olla ostamatta lankaa, niin mitäpä luulette, muistaako moista asiaa kun saa puhelun, joka alkaa sanoilla "olen parin minuutin päästä Pirtin kehräämöllä, tavitsetko jotain?" Kyllä, kyllä, tottakai muistaa, mutta aika tehokkaasti pikku piru olkapäällä hiljentää moisen omantunnon piipityksen. Että tuleepi sitten vähän lankaa, kunhan treffataan Neulovan Lehmän kanssa...

Se sama pikku piru sitten alkoi kuiskutella, että kun kerran jo sorruit, niin kai se menee toinenkin ostos samoilla tuskilla, ja eikun auto kohti kauppaa...

Omantunnon ääniä vaientaakseni viimeistelin pari isompaa työtä nurkista pois:

Tämä peitto on aloitettu jo varmaankin noin vuosi sitten, siitä oli tarkoitus tulla ihan minun kokoinen torkkupeitto, mutta nyt sitten iski laiskuus ja nuukuus -loppuosa olisi vienyt vielä varmaankin puolisen kiloa luonnonvalkeaa Samosta, ja siitä määrästähän saisi jotain muutakin tehtyä. Varsinkin kun tuo peitto ei noilta muilta väreiltään ole oikein minua. Ja kauhea hommakin siinä olisi vielä ollut.


Pistin sitten purkuun osan, että sain raidat täsmäämään, ja virkkasin reunuksen, ja kas, meillä on torkkupeitto kokoa leikki-ikäinen!


Tätä taas olen tikutellut jo joulukuun alusta lähtien, hihatkin tuli neulottua kahteen kertaan, kun ensimmäiset olivat "vähän" kireät...


Palmikkokuvio on jostakin vanhasta lehdestä joka ei nyt halua löytyä, muuten malli ihan omasta päästä. Simppeli paita, kavennuksia ja levennyksiä vyötärön seudulla, istutettu, ylipitkä ja alhaalta hieman leveähkö palmikoin koristeltu hiha.

Lanka on Tuulian ystävällisesti diilaamaa KnitPicksin "Wool of Andes", 100% villa ja sävy aika osuvasti "carrot".

Jämälankoja tuhotakseni olen tehtaillut kirjoneulelapasia kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia" Kuva on kyllä vain yhdestä parista, valmistuneita on kyllä useampi pari. Ongelma on vain, että kun kohtuullisen kokoisesta jämälanka kerästä jää jäljelle pieni jämälankakerä, niin mihinkäs minä sen upotan?


Ja sieltä kaupasta ostetuista langoista on jo tuotos hyvällä alulla, tässä pieni vilautus


...enkä malta olla vilauttamatta näitäkin:


Kuopion Eurokankaan palalaatikon ympärillä kävi kuhina kun minä ja muutama tilkkuharrastaja pengoimme samaa lootaa. Karsintaa piti suoritta rankalla kädellä, kun ihan niitä kaikkia ihania kankaita ei voinut hankkia. Näistä on suunnitelmissa pikkuneidille kevät/kesä asuja, oikein söpösiä sellaisia.

Lapset kävivät hiihtolomalla mummolassa sairastamassa koko viikon, ja sama tahti näyttää jatkuvan kotonakin -isoin lähti kyllä jo kouluun, mutta eskarilainen ja pikkuneiti vetävät sikeitä edelleen, vaikka kello on jo kymmenen...Rauhallinen päivä siis tiedossa.

Huiveja ja hävyttömyyksiä

Näköjään paras aika kirjoitella tänne on aina silloin, kun mies on työmatkalla -tällä kertaa niinkin eksoottisessa paikassa kuin Tampere...no, poissa mikä poissa, sama se Kiinassa vaiko jossain lähempänä, silti on minun vastuulla että talo pysyy lämpimänä ja lapset ojennuksessa. Ja pysyyhän ne.

Tässä kuva vielä siitä kolmannesta kelsitakista:

Sen lisäksi isompi tyttö halusi itselleen kaulaliinan. Hyvä maku, malliksi valitsi InterveaweKnitsin Holiday-numerostakin löytyvän LacyKerchiefin...ihan sitä ei tosin saanut, jaksoin lukea ohjetta ensimmäisiin lisäyksiin asti, sen jälkeen neuloin ihan oman mielen mukaan ja ohjeesen palasin siinä vaiheessa, kun loppupää häämötti. En tykkää niistä rei'istä huivissa, joten lisäilin välilangasta ja kaventelin ihan kaksiyhteen-systeemillä.

Lankana sama merino kun pienemmän tyttären baskerissa alemmassa postauksessa.

Huivi oli oikein sopivaa tv-neulontaa ja niinpä tein itselleni samanlaisen Vuorelman Ryijy-langasta (100% villaa). Huivista tuli aika pitkä, saa kieputella kunnolla kaulan ympärille. Lanka on aika karkeata, auttaisikohan huuhteluainekylpy?

Lankaa jäi huivista reilusti, joten tein seuraksi pannan, reunoissa LKS:n mallineuletta ja keskellä ainaoikeata.
Kiinnityksenä hävytön nappi, ostettu joskus nappikaupan lopettajaisista. Itse en ostaessani edes tajunnut moista, mutta pikkuveljen ensimmäinen kommentti noista napeista oli "kirkkovene"...sen jälkeen en ole vielä keksinyt, mihin nuo napit voisi laittaa. Pannassa se on sopivasti piilossa, ainakin omilta silmiltä ;)

Klikkaa kuva isommaksi, niin näet napin paremmin...

Ja lankaa on vieläkin. Lapaset kai sitten seuraavaksi...