Multibloidu, muutu moneksi...

Tarvitsisin lisää minuja.

Yksi voisi olla sellainen, joka hoitaisi kaikki kotityöt.
Yksi leikkisi lasten kanssa, kuuntelisi kaikki ne kymmenet lauseet, jotka alkavat "Äitii..." ja osaisi vastata joka kysymykseen tyydyttävästi.
Yksi voisi kuntoilla ja pitää muutenkin huolta ulkoisesta olemuksesta.
Yksi voisi hoitaa opiskelut silloin, kun en itse pääse paikalle, kuten nyt. Niin ja silloin kun minä pääsen tunneille, voisi tämä sama tyyppi hoidella alta pois kaikki esitelmät, tentit ja tehtävät. Niin ja sen NÄYTÖN sitten kesällä.

Ai mitäs minä sitten tekisin? No neuloisin tietysti. Ja ostaisin lankaa. Ai juu, yksi voisi olla sellainen että sillä olisi hyvin palkattu työ. Sehän voisi olla siellä töissään vaikka 24/7.

Tai ehkä mulla sittenkin on vaan liikaa aikaa, vai mitä olette mieltä tästä päätäni vaivanneesta pohdinnasta:

Tilanne: torstai, 5.1, ei yhtään työtä kesken, ankaraa pohdintaa tulevaisuudesta

Ääni pääni sisällä: Tuleekohan se uusi Novita huomenna. Voi hitsi jos mä nyt aloitan jotain, ja siinä onkin sitten joku kivempi juttu...apua...

Lankalaatikoiden pengontaa, lehtien selailua, tarvekartoitusta.Tytär esittää toiveen puserosta. Just. Jos sille alkaa tekemään jotain, ei voi aloittaa samalla muuta, sen verran ankaraa on hiillostus. Mietitään...

Perjantai. Ei Novitaa. Aloitetaan tyttärelle pusero, Samoksesta ja pyöröneuleena, nopeuttaa valmistumista

Lauantai. Neuloja saa sukset. Hui, ei ole hiihtänyt kymmeneen vuoteen. Samalla reissulla tarkistaa sekä Euromarketin että Prisman lankahyllyt. Ei uusia lankoja. pah. Neulontaa.

Sunnuntai. Neuloja käy uimassa ja syömässä. Uinti kivaa, ruoka hyvää. Neulontaa.

Maanantai. Helpotuksen ja pettymyksen tunteita postilaatikolla. Päivä lisää seesteistä neulomisaikaa puserolle. Päätän tehdä hihatkin pyörönä, ja yläosan raglankavennuksilla. Annetaan Novitalle takaraja, jos se ei huomenna tule, aloitan kyllä jotain oikein isotöistä itselleni, enkä varmasti Novitan lehdestä! Kostoni on hirmuinen, paistattelen tyytyväisyydessä koko illan ja väkerrän yläosan kavennusten kimpussa. MuTu pohjalla, ei ohjetta, vain karkea arvio, että kai ne jotenkin näin tulee...

Tiistai. Ei edelleenkään Novitaa. No niin, kosto täytäntöön! Saatan tyttären puseron pitokuntoon. Kommentti pitäjältä: Onhan tää ihan kiva, mutta eikö niin että tässä meni kyllä aika kauan...Nää jutut tässä on ihanat (palmikot kavennusten välissä)

Keskiviikko: Nyt ratkeaa. Ennen postin tuloa pakkaan pienemmät muksut autoon ja päristän kirkolle. HipHei, uutuuslankoja Alemakasiinissa. Raitalangat 5.20 kerä, niitä mukaan. Valitaan pojan kanssa värejä, se suunnittelee, että tästä tulis ihana pipo ja tästä kivat lapaset...hyvin on oppi menny perille, kun näkee lankakerät neuleina. Itse arvon 7v:n ja Nallen ihanien vihreiden välillä, päädyn Nalleen ja nappaan niitä kärriin. Halvennuksesta vielä untuvatakki mukaan, juuri sellainen kuin olen etsinyt, ja sitten kotiin...ei kun sittenkin naapuriin, Neulovan Naapurinrouvan luo kaffeelle. Ja mitäs siellä onkaan, Wetterhoffin värikarttoja. Tilaa itselleen Sofiaa 600g, minä ihan vain pikkuisen Sivillaa...Sitten kotiin, Roguen ohje (viimeinkin) esille ja neulomaan! Sori vaan Novita, minulla on jo tekemistä...

Kaikkea sitä joutaakin miettimään.

Valmiina on Hiihtosukat(!), polvisukat, miesten sukat, pikkuneidin sukat ja se tyttären paita, mutta kuvia ei tule. Mies nappasi kameran toiseen taskuun ja Tamiflut toiseen ja lensi Japaniin.