Minä en ole osallistunut SNY 2007 turneeseen. En myöskään liittynyt lankahamstereiden kilvoitteluun. Mieli kyllä teki, mutta osoitin suunnatonta itsehillintää ja olin ottamatta osaa.

Siis myöhästyin ilmoittautumisista.

Mutta ei se mitään, pidän sitten henkilökohtaista langanostamattomuuskilpailua, ja kun sorrun, olen jokatapauksessa voittaja, koska muita osallistujia ei ole...

Kenties voin sitten arpoa jotain kivaa itselleni omista lankalaatikoistani. (joita muuten pitäisi hankkia pari lisää...)

Uusi ompelukone on sitten sisäänajettu ja hyväksi havaittu. Kävi vain vähän ohrasesti, kun kipaisin liikkeestä hakemassa kaupantekijäisiksi luvattuja tilpehöörejä -tulin pois saumurin kanssa. Puolustukseksi -se on käytetty, ja oli halpa- mutta oikein hyvässä kunnossa ja sellainen työjuhta, että ompelee kankaan kuin kankaan.

Peruspaitaa ja housua on tullut ommeltua lapsille ja itselle, ne nyt ei varmaan ketään jaksa kiinnostaa, mutta näihin olen erityisen tyytyväinen:



Eurokankaassa oli jotain mallipakkoja kohtuuhintaista kelsiä, ja siitäpä sai kivoja takkeja lapsille.

Hihansuihin sai kasvunvaraa kätevästi, kun käänsi tuon karvapuolen esille, eikä muutama lisäsentti helmassakaan ketään häiritse, toivottavasti menee vielä ensitalvenakin. Naapurin poika tilasi itselleen samanlaisen, mutta valitettavasti kangas oli jo myyty loppuun. Jämäpaloista muotoutui lentäjänlakki tuolle tuulispäälle.

Ja takkiin sekä hattuun sitten matchmatch-lapaset. Myöhäisherännäisyyttä näissäkin, kaikki muuthan hoksasivat hoksasivat käyttää raitalankaa kirjoneuleessa jo viime talvena.


Tämä kelsi ei ollut kohtuuhintaista, mutta niin ihanaa, että sitä oli pakko saada hinnasta huolimatta. Ja koon puolesta tätäkin takkia käytetään vielä ainakin ensi talvena. Asusteiksi neuloin alpakasta lapaset (kuvaa ei saatavilla, koska toinen hukattu) ja baskerin merinovillasta (anteeksi kaikki Australian merinolampaat). Pikkupalmikkoraidat jatkuvat siis resorista päälaelle asti, ja tuohon ylös keskelle muodostui tuommoinen hauska kuvio.



Tänään kaupungilla tyttö sai kolme ihastunutta kommenttia takistaan, ja tykkää siitä kyllä itsekin. Takki valmistui sunnuntaina iltapäivällä ja neiti liihotteli loppuillan se päällä sisällä.

Takkeja on vielä yksi, isommalle tyttärelle vaaleasta kelsistä, mutta sillä neidillä on jo niin omat reissut, ettei ole paljon kotona näkynyt kuvauksen vertaa.

Kaavat takkeihin tarjosi Ottobre ja mallit neuleisiin oma pää.

Muussa elossa suuria ja pieniä iloja ovat tarjonneet pankki, joka ystävällisesti rahoitti uutta autoa hetkeksi ja tämä uusi läppäri, jos on niin leviä näyttö, että ihan joutuu päätä kääntelemään kuin tenniksen katsoja blogeja lukiessa. No, pysyypähän niskat vetreinä.

Jospa tuo lisääntyvä luonnonvalo toisi sitä kaivattua lisäaikaa vuorokauteen, ja tämäkin blogi päivittyisi hiukkasen useammin. Tai edes saisi aikaiseksi kommentoida muiden blogeissa...