Perjantaimarina

Tämän hetkisen fiiliksen voisi tiivistää näin: eilen aamulla Nti 3v kysyi, missä isi. Vastasin, että Kiinassa. Tyttö sai raivarin ja karjui keittiössä, että "minä en halua että isi on aina siellä Kiinassa!!!"

Ja kun kuuli, että palaa vasta maanantaina, on ollut siitä lähtien pieni kihisevä kiukkupussi. Voi raasua, kova on ikävä. No niin meillä muillakin, että ei varmaan kovin leppoisa viikonloppu tulossa.

Tänään pitäisi vielä suunnistaa johonkin ostoshelvettiin noiden kullanmurujen kanssa ja hankkia viikonlopun sekä alkuviikon ruoat, siellä ei varmaan ketään muita olekaan. Kaksi isointa tosin "auttoi" ostoslistan teossa, listaa rustatessa käytiin mm. seuraavia keskusteluja: Laitetaanko mandariineja -ei, ne on liian terveellisiä...entäs maksalaatikkoa? no ei, sekin on terveellistä...pitsa on ruokaa, mutta ei terveellistä, laitetaan sitä...ja sitä rataa. Nyt listalta löytyy mm. paljon karkkeja, sipsiä ja valkosipulidippiä, isot kindermunat, maitoa, isopaahtoa ja pilttiä sekä joku kiva dvd. Noillahan sitä viikonlopun eleleekin :)


Ja jottei ihan menisi valitukseksi, niin jotain neule-aiheistakin on tullut tehtyä, Nepsukainen sai uuden NEULEtakin, (ei villatakin, niinkuin minä aina kaikkea neulottua nimitän. Onneksi on tuo ihana eskarilainen, joka korjaa. Katsopas äiti, tässä vyötteessä on puuvillan merkki, ei tämä ole villaa...) Lanka on Lidlin coloradoa ja väri mitä herkuin, koko ajan neuloessa oli sellainen olo, että kohta kyllä maistan. Menekki oli paketillisen verran, eli siis 300g. Malli Modasta (numero??) omin sovelluksin, eli siis huonosti luetuin ohjein. Noiden reikärivien väliin olisi tullut vain kolmen silmukan sileä osuus, minulla on kuusi silmukkaa siinä. Huomasin mokan vasta hyvän matkaa neulottuani, silmukat oli täsmännyt alusta lähtien, joten annoin olla ja paukuttelin loppuun.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Twice, twice

Tuosta kahteen kertaan tekemisestä taitaa tulla oikein tapa meidän perheessä, edellisen postauksen villapaidan hihathan tein kahdesti, samoin tämän takin hihat tulivat tehdyksi kahteen kertaan.

Kuuden silmukan i-cord on muuten minulle ihan sopivan tasoista neulomista neuletapaamisiin, siinä ei mene mallikerta sekaisin, ainakaan kovin pahasti.

Lankana Novitan Tennessee, ohje Voguen viime kesän numerosta.

Takamukseni ei valitettavasti ole ihan noin litteä, kuin tuon nuken, ja helman röyhellys ei sitä ainakaan litistä, mutta luultavasti en anna sen häiritä. Samoin kiinnityssysteemiä täytyy vähän miettiä, tuo vyö ei oikein pidä etukappaleita paikoillaan, joten lisäilen varmaankin tuonne sisäpuolelle jonkinlaisia apunauhavirityksiä. Muuten olen kyllä takkiin kaikin puolin tyytyväinen, malli istuu hyvin ja kappaleiden yhdistäminen onnistui siististi. Värit ovat mieleiset ja kokokin on ihan minä.

Ja kuten tästä bloggaussessiosta voi päätellä, on insinööri taasen työmatkustelemassa. Ai miten lähtö sujui? No hyvin, ja kuten meillä on tapana, kahteen kertaan. Alunperin hänen piti poistua maasta jo eilen, pakkasi tavaransa (sivuhuomautus matkustavien miesten vaimolle, jotka ovat huolissaan miestensä pakkausajoista -lento lähtee 14.15, taksi hakee pihasta 13.15, pakkaaminen aloitetaan aikaisintaan klo 11.15. Puhtaita paitoja etsitään pyykkikasasta tyyliin "olikos täällä niita paitoja pestyinä..." ja ankaraa pohdintaa käydään siitä, montako kravattia, noita oikeita tilasyöppöjä, mukaan kannattaa ottaa...) Ihan kuin pari ylimääräistä kravattia tuossa tavaramäärässä jossain tuntuisi.

Lasten kanssa sitten istuttiin syömässä, kun outo auto ajoi pihaan. Ajattelin, että varmaan joku rahankerääjä...sitten kävi ovi ja mietin , että jopas on röyhkeä rahankerääjä kun ovikelloa soittamatta sisään kävelee... mutta se olikin miekkonen, jonka kone ei ollut päässytkään lähtemään. Tänään sitten uudella yrityksellä matkaan. Saa nähdä, milloin tulee takaisin; sanoi että maanantaina, unohti mainita viikon.

Netta 3v. ei vissiin oikein hoksannut, että isukin reissuunlähtö epäonnistui, koska ensimmäinen kommentti oli, että "Toitko tuliaisia?"

PuolentoistaDollarin takki on tässä vaiheessa. Nyt vain pohdituttaa, että jatkanko loppuun. Jokin tässä tökkää, mutta en ole ihan varma, onko se tuo väri vai jokin tuossa mallissa. Pelottaa, että siitä tulee sellainen epämääräinen resorihelmainen kasaritakki. Ja sileät nurjatkin on ihan järkyttävän epätasaiset oikealla puolella. Ja jotenkin tuo nurja päällipuolella näyttää siltä, kuin neule olisi väärinpäin. Taitaa olla vähän liian syvällä päässä tuo nurja nurjalla ajattelu.
Menköön tauolle.

Sen sijaan tämä ei epäilytä; väri on mahtava, tosin kuvassa ihan väärä, oikeasti petrooli, malli takuuvarma Booga Bag ja valmista nopeasti isoilla puikoilla. Tosin tämäkin puikoilla jo toistamiseen, kun ensimmäisestä olisi tullut liian lyhyt ja leveä. Ei kai kassi ja kantaja tarvitse olla samasta muotista.


Esitellään nyt sitten vielä yksi murheenkryyni. Tämä lanka on ollut rogue, se on ollut palmikkotakin alku, siitä on yritetty vääntää villapaitaa. Lanka on hassua, väri on ihana, mutta mikään neule siitä ei onnistu. Viimeisin yritys on Ilun ohjetta mukaillen neuloa siitä raglanpalmikkotakki, mutta. Raglan ei minulle sovi, ja yksinkertaisimmista yksinkertaisimmat palmikonkierrotkin onnistuin näköjään kiertämään ihan värin. Tällä hetkellä odottaa purkua jossain nurkassa. Ja saa odottaakin jonkin aikaa.

Kevään kunniaksi voisi tumpata lapset autoon ja ajella kukkakauppaan ostelemaan vähän kukkasia , vaikkei niiden elämänlaatu tai -kesto minun hoivissani mitenkään parane kaupan oloista...Onneksi kukanraadot on helppo hävittää, kun niiden elinkaari on lopussa.

Heikot sortuu elon tiellä...

Vaikka kuinka olisi luvannut itselleen olla ostamatta lankaa, niin mitäpä luulette, muistaako moista asiaa kun saa puhelun, joka alkaa sanoilla "olen parin minuutin päästä Pirtin kehräämöllä, tavitsetko jotain?" Kyllä, kyllä, tottakai muistaa, mutta aika tehokkaasti pikku piru olkapäällä hiljentää moisen omantunnon piipityksen. Että tuleepi sitten vähän lankaa, kunhan treffataan Neulovan Lehmän kanssa...

Se sama pikku piru sitten alkoi kuiskutella, että kun kerran jo sorruit, niin kai se menee toinenkin ostos samoilla tuskilla, ja eikun auto kohti kauppaa...

Omantunnon ääniä vaientaakseni viimeistelin pari isompaa työtä nurkista pois:

Tämä peitto on aloitettu jo varmaankin noin vuosi sitten, siitä oli tarkoitus tulla ihan minun kokoinen torkkupeitto, mutta nyt sitten iski laiskuus ja nuukuus -loppuosa olisi vienyt vielä varmaankin puolisen kiloa luonnonvalkeaa Samosta, ja siitä määrästähän saisi jotain muutakin tehtyä. Varsinkin kun tuo peitto ei noilta muilta väreiltään ole oikein minua. Ja kauhea hommakin siinä olisi vielä ollut.


Pistin sitten purkuun osan, että sain raidat täsmäämään, ja virkkasin reunuksen, ja kas, meillä on torkkupeitto kokoa leikki-ikäinen!


Tätä taas olen tikutellut jo joulukuun alusta lähtien, hihatkin tuli neulottua kahteen kertaan, kun ensimmäiset olivat "vähän" kireät...


Palmikkokuvio on jostakin vanhasta lehdestä joka ei nyt halua löytyä, muuten malli ihan omasta päästä. Simppeli paita, kavennuksia ja levennyksiä vyötärön seudulla, istutettu, ylipitkä ja alhaalta hieman leveähkö palmikoin koristeltu hiha.

Lanka on Tuulian ystävällisesti diilaamaa KnitPicksin "Wool of Andes", 100% villa ja sävy aika osuvasti "carrot".

Jämälankoja tuhotakseni olen tehtaillut kirjoneulelapasia kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia" Kuva on kyllä vain yhdestä parista, valmistuneita on kyllä useampi pari. Ongelma on vain, että kun kohtuullisen kokoisesta jämälanka kerästä jää jäljelle pieni jämälankakerä, niin mihinkäs minä sen upotan?


Ja sieltä kaupasta ostetuista langoista on jo tuotos hyvällä alulla, tässä pieni vilautus


...enkä malta olla vilauttamatta näitäkin:


Kuopion Eurokankaan palalaatikon ympärillä kävi kuhina kun minä ja muutama tilkkuharrastaja pengoimme samaa lootaa. Karsintaa piti suoritta rankalla kädellä, kun ihan niitä kaikkia ihania kankaita ei voinut hankkia. Näistä on suunnitelmissa pikkuneidille kevät/kesä asuja, oikein söpösiä sellaisia.

Lapset kävivät hiihtolomalla mummolassa sairastamassa koko viikon, ja sama tahti näyttää jatkuvan kotonakin -isoin lähti kyllä jo kouluun, mutta eskarilainen ja pikkuneiti vetävät sikeitä edelleen, vaikka kello on jo kymmenen...Rauhallinen päivä siis tiedossa.

Huiveja ja hävyttömyyksiä

Näköjään paras aika kirjoitella tänne on aina silloin, kun mies on työmatkalla -tällä kertaa niinkin eksoottisessa paikassa kuin Tampere...no, poissa mikä poissa, sama se Kiinassa vaiko jossain lähempänä, silti on minun vastuulla että talo pysyy lämpimänä ja lapset ojennuksessa. Ja pysyyhän ne.

Tässä kuva vielä siitä kolmannesta kelsitakista:

Sen lisäksi isompi tyttö halusi itselleen kaulaliinan. Hyvä maku, malliksi valitsi InterveaweKnitsin Holiday-numerostakin löytyvän LacyKerchiefin...ihan sitä ei tosin saanut, jaksoin lukea ohjetta ensimmäisiin lisäyksiin asti, sen jälkeen neuloin ihan oman mielen mukaan ja ohjeesen palasin siinä vaiheessa, kun loppupää häämötti. En tykkää niistä rei'istä huivissa, joten lisäilin välilangasta ja kaventelin ihan kaksiyhteen-systeemillä.

Lankana sama merino kun pienemmän tyttären baskerissa alemmassa postauksessa.

Huivi oli oikein sopivaa tv-neulontaa ja niinpä tein itselleni samanlaisen Vuorelman Ryijy-langasta (100% villaa). Huivista tuli aika pitkä, saa kieputella kunnolla kaulan ympärille. Lanka on aika karkeata, auttaisikohan huuhteluainekylpy?

Lankaa jäi huivista reilusti, joten tein seuraksi pannan, reunoissa LKS:n mallineuletta ja keskellä ainaoikeata.
Kiinnityksenä hävytön nappi, ostettu joskus nappikaupan lopettajaisista. Itse en ostaessani edes tajunnut moista, mutta pikkuveljen ensimmäinen kommentti noista napeista oli "kirkkovene"...sen jälkeen en ole vielä keksinyt, mihin nuo napit voisi laittaa. Pannassa se on sopivasti piilossa, ainakin omilta silmiltä ;)

Klikkaa kuva isommaksi, niin näet napin paremmin...

Ja lankaa on vieläkin. Lapaset kai sitten seuraavaksi...

Minä en ole osallistunut SNY 2007 turneeseen. En myöskään liittynyt lankahamstereiden kilvoitteluun. Mieli kyllä teki, mutta osoitin suunnatonta itsehillintää ja olin ottamatta osaa.

Siis myöhästyin ilmoittautumisista.

Mutta ei se mitään, pidän sitten henkilökohtaista langanostamattomuuskilpailua, ja kun sorrun, olen jokatapauksessa voittaja, koska muita osallistujia ei ole...

Kenties voin sitten arpoa jotain kivaa itselleni omista lankalaatikoistani. (joita muuten pitäisi hankkia pari lisää...)

Uusi ompelukone on sitten sisäänajettu ja hyväksi havaittu. Kävi vain vähän ohrasesti, kun kipaisin liikkeestä hakemassa kaupantekijäisiksi luvattuja tilpehöörejä -tulin pois saumurin kanssa. Puolustukseksi -se on käytetty, ja oli halpa- mutta oikein hyvässä kunnossa ja sellainen työjuhta, että ompelee kankaan kuin kankaan.

Peruspaitaa ja housua on tullut ommeltua lapsille ja itselle, ne nyt ei varmaan ketään jaksa kiinnostaa, mutta näihin olen erityisen tyytyväinen:



Eurokankaassa oli jotain mallipakkoja kohtuuhintaista kelsiä, ja siitäpä sai kivoja takkeja lapsille.

Hihansuihin sai kasvunvaraa kätevästi, kun käänsi tuon karvapuolen esille, eikä muutama lisäsentti helmassakaan ketään häiritse, toivottavasti menee vielä ensitalvenakin. Naapurin poika tilasi itselleen samanlaisen, mutta valitettavasti kangas oli jo myyty loppuun. Jämäpaloista muotoutui lentäjänlakki tuolle tuulispäälle.

Ja takkiin sekä hattuun sitten matchmatch-lapaset. Myöhäisherännäisyyttä näissäkin, kaikki muuthan hoksasivat hoksasivat käyttää raitalankaa kirjoneuleessa jo viime talvena.


Tämä kelsi ei ollut kohtuuhintaista, mutta niin ihanaa, että sitä oli pakko saada hinnasta huolimatta. Ja koon puolesta tätäkin takkia käytetään vielä ainakin ensi talvena. Asusteiksi neuloin alpakasta lapaset (kuvaa ei saatavilla, koska toinen hukattu) ja baskerin merinovillasta (anteeksi kaikki Australian merinolampaat). Pikkupalmikkoraidat jatkuvat siis resorista päälaelle asti, ja tuohon ylös keskelle muodostui tuommoinen hauska kuvio.



Tänään kaupungilla tyttö sai kolme ihastunutta kommenttia takistaan, ja tykkää siitä kyllä itsekin. Takki valmistui sunnuntaina iltapäivällä ja neiti liihotteli loppuillan se päällä sisällä.

Takkeja on vielä yksi, isommalle tyttärelle vaaleasta kelsistä, mutta sillä neidillä on jo niin omat reissut, ettei ole paljon kotona näkynyt kuvauksen vertaa.

Kaavat takkeihin tarjosi Ottobre ja mallit neuleisiin oma pää.

Muussa elossa suuria ja pieniä iloja ovat tarjonneet pankki, joka ystävällisesti rahoitti uutta autoa hetkeksi ja tämä uusi läppäri, jos on niin leviä näyttö, että ihan joutuu päätä kääntelemään kuin tenniksen katsoja blogeja lukiessa. No, pysyypähän niskat vetreinä.

Jospa tuo lisääntyvä luonnonvalo toisi sitä kaivattua lisäaikaa vuorokauteen, ja tämäkin blogi päivittyisi hiukkasen useammin. Tai edes saisi aikaiseksi kommentoida muiden blogeissa...

...hus!

Ei täällä mitään ole, eikä tule. Ainakaan tänään, eikä huomennakaan. Ehkä ensi viikolla. Palaa sitten asiaan...

Joulu tuli jo...

...kuva puhukoon puolestaan.

Ai mikä jouluruoka? Tarviiko jouluna syödäkin? Eikö vois vaan ommella...

Hyvää ja lapsenmielistä joulua kaikille lukijoilleni!

Kun on alettu valittaa...

...niin jatketaan sitten samalla linjalla. Puikot ovat edelleen teillä tietämättömillä, ja Pirkko, arvaa onko lapset nostettu seinälle vuoronperään kuulusteltavaksi? No, ei oikeasti ole, ne tietää kyllä, ettei "äitin juttuihin" saa koskea, ja muistavat kertoa sen yleensä kaikille muillekin.

Edes onneton hämäysyritys ei ole tuottanut toivottua tulosta; olen ollut pakotettu ostamaan kahdet uudet puikot, ja kun bambuisia tai addeja ei ollut saatavilla (tulee ensiviikolla-niinkuin myyjän mukaan kaikki muukin mitä minä haluaisin tuohon kauppaan, ja tuleeko? not), olen epätoivoissani ja laatikon löytymistä toivoen sortunut erinäisiin "laatumerkkeihin" kuten Novita ja Prym.

Noilla nihkiksillä hikipuikoilla tikuttelin nämä ihanuudet:

Rinsessa-kämmekkäistä tuli Rinsessa-lapaset, ja kuvassa siis myös mun uudet puikot aah ja ooh voi ihanaa. Ottaapi päähän, jos jollekin on jäänyt epäselväksi.

Mutta lapaset ovat kyllä oikein ihanat, lanka on pehmoista ja lämmintä, siinä on puolet villaa ja puolet koirankarvaa. Harmi, etteivät nämä jää omaan käyttöön, täytyy varmaan ostaa lisää tuota lankaa...tai keritä joku kylän koira ja mennä Pirkolle kehruuoppiin ;)

Ja sit yks toinen juttu: Aiemmin syksyllä lankoja myydessäni, sovin erään bloggaajan kanssa vaihdosta-minä lähetin hänelle lankaa, ja hänen piti lähettää minulle syksyn IK -kun siinä on se huivi- mutta voi herne ja keppi, tuota lehteä ei ole kuulunut. Ja ei vastaa sähköposti eikä blogikin on mennyt johonkin kätköön. Joten eipä neulota sitten pääskynpyrstöjä ei. Tähän kirosana.

Ja luntakin puuttuu. Paljon. Peiton alla voisin viettää vaikka koko päivän ja yön, kun ei päivä valakii, niin mitäs sitä suotta nousta tuota harmautta katselemaan. Naapurin Rouvan kanssa ajateltiin siirtää joulu aikaan, jolloin lumi on maassa.

Hirveää!!! Kauheaa!!! Kamalaa!!!

Nyt on tapahtunut ihan kauheita: puikkolaatikkoni on kadonnut, hävinnyt, joutunut hukkaan, on siis tavoittamattomissa. Ja eihän siinä mitään, jos olisikin vain pelkkä laatikko,mutta kun sen sisällä on kaikki minun sukkapuikkoni sekä lyhyet pyöröni.

On ihan semmoinen olo, kuin olisi menettänyt jonkun aistin tai raajan tai jotain muuta elintärkeää. Tyhjyys kalvaa sisälläni. Itkettää.

Kiero mieleni on tosin kehittänyt jo erinäisiä salaliittoteorioita; talossa on huseerannut useampikin sukulainen viikonlopun aikana, enkä itse ole ollut valvomassa heidän touhujaan -löysin mm. leipiä lehtikorista...tai sitten insinööri arveli, jotta välillä pitäisi tehdä muutakin kuin neuloa???

Menen kääntämään tämän talon kolmannen kerran ylösalaisin.

SNY-paljastuksia

Tiistaina oli laatikossa pullea kirjekuori, ja pitihän sen sisältö tutkia heti laatikolla, kun olin menossa naapuriin...laatikkoon piti sitten jättää odottelemaan nämä:

Lehteä en ole vielä uskaltanut avata kunnolla,ihan vain nopeasti plarasin, ensi viikolla sitten...ja tuo kirja...tykkään kovasti, ja on oikein ajankohtainen -oletkohan ajatustelukija?

Mukana oli myös kortti, jossa luulin olevan jo "paljastuksen"...mutta mitä vielä, siinä kerrottiin vain, että jännitys jatkuu...

Torstaina laatikko pullisteli vielä enemmän, ja minä kun olin odottanut että kenties kortti on enää tulossa, sen verran muhkeita ja kivoja paketteja olen syksyn mittaan saanut. No, olihan mukana korttikin, ja paljon paljon muuta:

Tuo joululehti oli hauska sattuma: minulla on sama lehti ILMAN ohjeita, ja sitä olen harmitellut...ei tarvitse enää, sillä tuossa versiossa on mukana ohjeet ja vielä suomeksi!

...neulahuovutuspaketti, sakset (aina hukassa), kisukännykkäkoru...ja huivi! Minulle! Ihanaa!

Ja suklaamarmeladeja, jotkja ihme kyllä ovat edelleen kaikki tallessa. Ei, syy ei ole se, etten noista tykkäisi, vaan se, etten ole kerennyt niitä avata ja syödä...taidan säästellä ne sunnuntai-iltaan, silloin olen ehkä suklaani ansainnut.

Kiitos Ria, kyllä olen ilahtunut muistamisistasi kovasti!

Ja minun salainen neuleystäväni oli Marjukka.

Pakettien keksiminen ja lähettely oli hauskaa, jos uusintakierrosta tulee, olen varmasti taas mukana!


Kuten jo jossain mainostettiin, olen lapasineni ja hattuineni ja kukkineni ja laukkuineni ja huiveineni koettamassa kauppiastaitojani Jyväskylän Joulumarkkinoilla Paviljongissa, C-hallissa, paikalla 240. Paikan kanssani jakaa Neulova Lehmä, ja markkinat 300 muuta näytteilleasettajaa, joten yksin ei tarvitse olla.

Tämän viikon olen laputtanut ja höyryttänyt ja nikkaroinut, vielä hinnoittelu olisi edessä.
Ja se taitaakin olla se hankalin asia tässä käsityöläisen elämässä...

Meillä, osa 2

Mä mitään kuvia saanut viikonloppuna otettua, lauantai meni Naapurin Rouvan kanssa kauppojen etukäteiskierroksella (vain 3 kerää lankaa) ja sunnuntai sitten miehen kanssa ostoskierroksella. Lisäksi väännettiin "rakkaan" Ylioppilasserkun kanssa eräitäYlioppilaskutsuja eräitä Ylioppilasjuhlia varten, jotka pidetään täällä meillä...ja lapsetkin sairasteli, 2/3 poti kuumetta ja kurkkukipua ynnä muuta asiaan kuuluvaa oiretta...seliseli.

Mutta tällaista meillä on:

Katja halusi kurkata jääkaappiimme...

...nähdä kännykkäni näytön...

...ja näkymän suosikkineulomispaikastani,joka on joko tällainen tai...

tällainen.

Villapalloa kiinnosti käsilaukkuni sisältö...

...näkymä keittiön ikkunasta...

...ja kotini rakkain esine. Varmaankin ne on nämä sormukset, koska ilman niitä en kotoani poistu kuin vahingossa.

Sinikan mieltä vaivasi meidän eteinen...

...ja lankavarastoni.

Myös lempineuleeni hän haluaisi nähdä...pitoprosentein mitattuna se on varmaan edellenkin tämä, vaikka veteli viimeisiään jo vuosi sitten viimeksi meemeillessäni.

Camilla kirjasi toiveikseen keittiön esineen, jolla on suurin tunnearvo:

"MIU OMMAIN" -kerran kesällä Lappenrannasta miehen minulle ostama muki; pakkohan se oli saada kun kerrankin on omalla "nimellä". Mukiin liittyy mukavia muistoja reissustamme.

Lempitauluni, taiteilijoina 2 isointa muksua....

...ja olohuoneen matto löytyivät myös Camillan listalta.

Ja vielä LiisaP:lle meidän makkari, jota ei kyllä oikein huoneeksi voi kutsua; parisängyn lisäksi siellä on tilaa tasan tämän verran:

Paikka jossa neulon (ja bloggaan ja luen ja katson telkkua ja otan torkkuja...) on viimeaikoihin asti ollut tämä, eli sohvannurkka (jossa on kuulemma jo takamukseni muotoinen kuoppa)

...mutta nyt on sohvannurkan valta-asema uhattuna tämän toimesta.

Saa nähdä, kumpi voittaa, onko vanhassa vara parempi vai muotoilenko oman kuoppani seuraavaksi tuohon tuoliin.

...ja ei, nuo langat koreissa eivät kuulu lankavarastoon, vaan ovat osastoa "aktiiviset langat".

Meillä

Tää on aika hauska, ja koska minusta on ihanaa tirkistellä toisten koteihin, on varmaan reilua päästää joku meillekin. Kuvat lupaan ottaa het kun kerkeen, viimeistään viikonloppuna. Ihan kaikkea en lupaa näyttää, mutta aina kannattaa yrittää!

Mieti 3 kuvaa jotka tahtoisit nähdä. Asioita kodissani tai mitä vain mistä pystyn ottamaan kuvan melko vaivatta. Ja kunhan olen katsonut kaikki ehdotukset, teen entryn johon laitan kaikki kuvat jotka onnistuin ottamaan.

...ja anteeksi eilinen haamuilu listalla, vaihdoin betaan, vaikkei tää tavisversiokaan minulle ole niin kauheasti ryppyillyt...

Vapaa-ajan(langan)ongelma

Sitä on täälläkin. Ja sitä saa kivasti kotiin asti, huomaamattomasti pakattuna, nopeasti. Kauppa netissä on paha kauppa, sillä se on auki 24 h. Ja se on siis vienyt kaiken vapaa-aikani. Se "vapaa-ajanlanka", niin kuin sitä joku leikkimielisesti nimittää. Tässä on nyt kuitenkin leikki kaukana.

Siitä voi tehdä vaikka tällaisia Nalle-hattuja...


...tai hiirihattuja...



...pupuja...
...kettuja...
...sinikettuja...

...marsilaiskettuja...
Baskereita...

(tässä vaiheessa varsin tympääntyneen oloinen mallini otti uudet poponsa alleen ja meni katsomaan lastenohjelmia)


Joten baskereita lisää pinossa. Alin odottaa vielä pesukonekäsittelyä.

Ja niitä Kruunuhattuja.

Fritids-langan ohella varsin kelpokamaa näin pahimpaan tuskaan ovat myös PirtinKehräämön hahtuva- ja villalangat, sekä Tove. Kaikki nämä käyttäytyvät oikein nätisti pesukoneessa, osa tykkää 40 ja osa 60 pesusta.


Ja ei, en osallistunut langattomaan lokakuuhun. Pisteitäkin ropisi 41. Joten menen neulomaan.