Kesäloma kuvina

"Lankapitoinen kuvakertomus, joka persoonattomasti kuvattu vasta kotona, kun joku onneton jätti kameran pois lomareissultaan. FIKSUA."

Jos perheeseen kuuluu 3 lasta, ja 2 niistä lähtee mummolaan, niin mitä jää. Aivan oikein, VAIN 1 lapsi. Ja jos perheeseen kuuluu 3 lasta, joista vain 1 on paikalla, niin sehän on melkein sama, kuin ei olisi lapsia ensinkään. Eli auto alle ja menoksi. Kurvasimme pienehkön rengasmatkan (about 1000km) reittiä Koti- Orimattila-Porvoo-Ruotsinpyhtää-Kotka-Lappeenranta-Imatra-Savonlinna- Varkaus-Kuopio- Muuruvesi, josta loput lapset mukaan ja kotiin. Kierrettiin varmaan kaikkien kaupunkien kaikki mukulakivikadut, mitä vain löydettiin. Minun reissunihan oli pelastettu jo alkumatkasta, kun addi-addiktioni (mistä lie saanut alkunsa?) koki ainakin osittaisen täyttymyksensä jo Porvoossa. Ihan liikaa lankoja siellä Lankatalossa, menee pikkutyttö ihan pyörälle päästään. Niinpä mukaan tarttui (niiden puikkojen lisäksi siis) vain muutama mohair- ja alpakkakerä, jotka tässä jo innolla kärkkyvät puikolle

Ja tämmöistä oli Kuopiossa: menin paikalliseen lankakauppaan hakemaan bambupuikkoja. Tulin ulos mukani 3 kerää sukkalankaa ja 5 kerää jotain viskoosi-puuvilla- akryylihässäkkää. Ja bambut. Vihreät puuvillat ostin kauppahallista. Ja Anttilasta menin katsomaan valkeaa vyötä. Ei ollut vyötä. Oli ihania vadelmanpunaisia Merinokeriä 1,5 e kappale. Aina nämä yhden vyön voittaa. Mietin vain, että jos minun pitäisi piilotella lankaostoksia, niin mihin olisin nämä 15 kerää survonut, kun mies odotti torikahvilassa...Mekko täynnä lankoja olisin vaappunut paikalle ja kertonut ihan pokalla että kävin matkalla vähän munkilla ja lihapiirakalla...ja silikonit sain tosi halvalla ihan siitä viereisestä kojusta...

Mekkokankaan ostomatkalla poikkeisin "ihan vain vahingossa" Jyväskylän Anttilan lankaosastolle (2krs). Uutuudet jäivät hyllyyn, mutta poistolaarista kaivelin nämä vaaleammat merinokerät.

...ja viimeisenä esiin astuvat vaalea kaunotar, Suomalaisen Lampaan kampavillaa Muuruveden Topilta, sekä siniveriset puuvillat Laukaasta, ne riettaat hyppäsivät mukaan alekorista naurettavaan "euron kerä" hintaan, ollessani ostamassa sinistä vetoketjua. Mikä tää sininen juttu oikein on kun normaalisti ostan kaiken punaisena? Tietysti siniseen mekkoon ehkä käy paremmin sininen kuin punainen vetoketju...

Muuruvedellä kävimme Renki-maaseutunäyttelyssä ihmettelemässä vanhoja ja uusia traktoreita, maistelemassa Italialaista Parmesaania ja Valion Finlandiaa, katsomassa kuinka kehrätään lankaa rukilla, tehdään neulakinnas (täytyy joskus kokeilla) tai kaarnalaiva, ja montaa muuta asiaa. Ja tietysti vierailimme myös anopin ja appi-ukon luona.

Niin se sitten vanha ompelukonekin palasi takaisin. Ei tullut uutta ei. Täytyy muistaa pukkia kirjeellä. Tein samantien ostosmatkan Marimekolle, kun oli tarvetta juuri tämmöiselle leningille. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen! Pitkästä aikaa oli kiva ommella jotain, valmista tulee paljon nopeammin kuin kilkutellen. Kassiin ostin sinisävyistä Kivet-kangasta, ja vaaleanpunaista Punapippuria...johonkin vielä määrittelemättömään projektiin.




Muutto alkaa lähestyä, eikä uutta nettiliittymää ole vielä tilattukaan. Päivitykset harvenevat entisestään kun pitää pakata...tylsää. Paljon kivempaa olisi neuloa tai virkata tai ommella.

Mai fööst inglish speeking...thing.

Ja vain muutaman kerran tarvitsin sanakirjaa (siis Marjutin erinomaisen neulesanaston lisäksi, jota selasin koko ajan...). Hauskaa tuo lontooksi neulominen, mumisin mielessäni kooyks, jou, äsäskoo, kookolme, kookakstok...En vissiin ääneen kumminkaan. Tai ainakaan kukaan ei maininnut. Huvittununeita katseitahan mä kerään koko ajan muutenkin.

Malli siis Knittyn Shimmer, lankana Novita Tennessee ja kulukki <300g.

Tässä voisi olla seuraava projekti. Aloittamista vain hillitsee luottamuspula siihen "novitalaatuun" kun jo olemassa oleva lanka ei ehkä riitä ja uusi on kumminkin kuin eriväriä. Ehkä otan kuitenkin riskin ja koitan elää tän paineen alla ihan normaalia elämää, vaikka vaikeaa se tulee olemaan.

Ja vielä lopuksi pieni neulekirjakatsaus teemalla "Vanhassa vara parempi"

"Neulominen on jokaiselle naiselle varsin tuttu asia, ja ehkä juuri siksi monelta on jäänyt huomaamatta seikkoja, jotka olennaisesti vaikuttavat työn tulokseen. Neulominen on helppoa, ajattelemme, ja se pitääkin paikkansa, mutta ei vielä merkitse sitä, että todella osaamme neuloa oikein. Tämän kirjan tarkoitus on auttaa neulojia tulevissa neuletöissä niiden puutteellisuuksien korjaamisessa, jotka ehkä ovat päässeet livahtamaan edellisiin neuletöihin." -Sirkka-Liisa Riuska, 1962


Tämä on tosiaan sitä, mitä kansi lupaa, ja sisältää 218 kuvaa ja 143 piirrosta. Hienoja pintoja, pitsejä ja ohjeita kauluksiin, napinläpiin, yhdistelyyn...vaikka omistan muutaman uudemmankin neulekirjan saavat ne olla möllöttää hyllyssä, tämä on ehdoton lemppari!
Toisena kuvaan pääsi 100 kansanomaista kuviokudin mallia. En ole vielä tehnyt tästä mitään, mutta ahkerasti sitä selailen. Siihen aikaan (1947) neulomisen taitoa on pidetty itsestäänselvyytenä; tässäkin kirjassa on vain mallipiirrokset, koska "Lähempiin työselityksiin tässä tuskin on aihetta, sillä periytyyhän tuo taito meille jo satojen vuosien takaa, niin että meillä on kutimentaito jo veressä, ja miltei jokainen nainen kykenee valmistamaan työn mallin nähtyään."

Uusia lehtiä odotellessa

Saatiin kutsu. Hääjuhliin. Kivaa. Mitä päälle? Hyvä syy ostaa jo ne kauan himoitsemani valkoiset pellavahousut. Ja kaikkea muutakin kivaa oheismateriaalia; käsilaukku, hajuvesi...ynnä muuta sekalaista pikkusälää. Kaikki ok, puuttuu vain yläosa. No kaupungille. Mutta mitä himputtia. Ei löydy paitaa ei. Kaikki jokseenkin sopivan oloiset olivat ihan jostain ihme rutkukankaista huonosti ommeltuja. Ja oma kone edeelleen kaupassa. No pakko oli ottaa joku noin niinkuin hätävaraksi, ja ihan vaan muutama kerä vaaleanpunaista Tennesseetä, jos vaikka niistä muotoutuisi jotain. Illalla vuorasin olkkarin lattian lehdillä. Ei mitään kivaa nopeatekoista toppia. Ei yhdessäkään lehdessä, ja niitä sentään jokunen kansiollinen on. Siunattu netti ja siunatut neuleblogit: Kristiina oli surffaillut Pirkan sivuilla, jonne minäkin sitten epätoivoissani klikkasin, ja tadaa, siellähän se odotti. Lankana tosin ohjeessa oli Butterfly, mutta en antanut se häiritä, vaan tein juuri niinkuin Kristel opettaa: ludaan S-määrä silmukoita ja pituus mitataan koosta M (eikös se jotenkin näin mennyt, vai mitä se oli se muu löpinä jostain mallitilkuista. mitä ne on?). Hyvin onnistui, ja valmistui ajoissa, aloitin keskiviikkona ja päättelin perjantaina. Bileet lauantaina. Lankana siis Novitan Tennessee ja menekki vajaa 300g. Ja Hyvä Hääpari, jos satutte lukemaan tätä, niin Iso Kiitos kivasta risteilystä! Kyllä Kallavesj ossoo olla kaanis aarinkoisena kesäpäevänä.

Taidekuvausoppitunti. On muuten tosi hankala kuvata itseään jotenkin järkevästi. Siis tooosiii hankalaa. Tässä kumminkin jo kolmas Fifi, lankana tällä kertaa Novitan Tahiti, joka ikävästi venyy neulotuissa puseroissa, ainakin minulla. Mutta tässä huivissa toimi ihan kivasti, niin kivasti että anoppi nappas tämän itselleen heti kun näki ;). Saa nähdä, jaksanko tehdä itselleni uuden vai yrittäiskö jo vieroittua noista Fifityksistä. Mutta kun se on niin kivaa... tuo aivoton neulonta siis. Kasin puikoilla väkersin, tarkoitus oli vain aloittaa suorilla kun pyöröjä ei tuota kokoa ollut, mutta kun se oli niin kivaa tehdä, niin hinkkasin sitten loppuun niillä suorilla. Jänniä lihaksia tuossa kämmenselässä, empä ole ennen moisia huomannutkaan. Olivat nimittäin aika kipeinä pari päivää,ei meinannu sormet taipua tai ainakaan oieta jos koukkuun pisti...

Sama lanka, sama väri, ja eri erä...ja taattua Novita laatua prkl. Ei tähän mitään tietokonetta tarvita määrittelemään sävyeroja, kun jopa mies huomasi eron paljaalla silmällä. Ja sehän EI ole maailman tarkin varsinkaan tällaisissa jutuissa. Tietyssä valossa tuo vasemmanpuoleinen näyttää ihan vaaleanlilalle, mutta tuo toinen pysyy edelleen tuollaisena...epämääräisen likaisen harmaana. Ja näitähän riittää kun halvalla sai, ja jostain syystä kyllä tykkäänkin tuosta (noista) väreistä.

Tekis taas mieli aloittaa jotakin, mutta kun ensiviikolle on luvassa uusia lehtiä, niin jospa malttaisi odottaa, ei ainakaan mitään kovin isoa ehkä kai kenties viitsi aloittaa, tämän kyllä juuri tulostin, että taidanpa tästä lähteä tavaamaan lontoota ja kilkuttamaan puikkoja...