Uusia lehtiä odotellessa

Saatiin kutsu. Hääjuhliin. Kivaa. Mitä päälle? Hyvä syy ostaa jo ne kauan himoitsemani valkoiset pellavahousut. Ja kaikkea muutakin kivaa oheismateriaalia; käsilaukku, hajuvesi...ynnä muuta sekalaista pikkusälää. Kaikki ok, puuttuu vain yläosa. No kaupungille. Mutta mitä himputtia. Ei löydy paitaa ei. Kaikki jokseenkin sopivan oloiset olivat ihan jostain ihme rutkukankaista huonosti ommeltuja. Ja oma kone edeelleen kaupassa. No pakko oli ottaa joku noin niinkuin hätävaraksi, ja ihan vaan muutama kerä vaaleanpunaista Tennesseetä, jos vaikka niistä muotoutuisi jotain. Illalla vuorasin olkkarin lattian lehdillä. Ei mitään kivaa nopeatekoista toppia. Ei yhdessäkään lehdessä, ja niitä sentään jokunen kansiollinen on. Siunattu netti ja siunatut neuleblogit: Kristiina oli surffaillut Pirkan sivuilla, jonne minäkin sitten epätoivoissani klikkasin, ja tadaa, siellähän se odotti. Lankana tosin ohjeessa oli Butterfly, mutta en antanut se häiritä, vaan tein juuri niinkuin Kristel opettaa: ludaan S-määrä silmukoita ja pituus mitataan koosta M (eikös se jotenkin näin mennyt, vai mitä se oli se muu löpinä jostain mallitilkuista. mitä ne on?). Hyvin onnistui, ja valmistui ajoissa, aloitin keskiviikkona ja päättelin perjantaina. Bileet lauantaina. Lankana siis Novitan Tennessee ja menekki vajaa 300g. Ja Hyvä Hääpari, jos satutte lukemaan tätä, niin Iso Kiitos kivasta risteilystä! Kyllä Kallavesj ossoo olla kaanis aarinkoisena kesäpäevänä.

Taidekuvausoppitunti. On muuten tosi hankala kuvata itseään jotenkin järkevästi. Siis tooosiii hankalaa. Tässä kumminkin jo kolmas Fifi, lankana tällä kertaa Novitan Tahiti, joka ikävästi venyy neulotuissa puseroissa, ainakin minulla. Mutta tässä huivissa toimi ihan kivasti, niin kivasti että anoppi nappas tämän itselleen heti kun näki ;). Saa nähdä, jaksanko tehdä itselleni uuden vai yrittäiskö jo vieroittua noista Fifityksistä. Mutta kun se on niin kivaa... tuo aivoton neulonta siis. Kasin puikoilla väkersin, tarkoitus oli vain aloittaa suorilla kun pyöröjä ei tuota kokoa ollut, mutta kun se oli niin kivaa tehdä, niin hinkkasin sitten loppuun niillä suorilla. Jänniä lihaksia tuossa kämmenselässä, empä ole ennen moisia huomannutkaan. Olivat nimittäin aika kipeinä pari päivää,ei meinannu sormet taipua tai ainakaan oieta jos koukkuun pisti...

Sama lanka, sama väri, ja eri erä...ja taattua Novita laatua prkl. Ei tähän mitään tietokonetta tarvita määrittelemään sävyeroja, kun jopa mies huomasi eron paljaalla silmällä. Ja sehän EI ole maailman tarkin varsinkaan tällaisissa jutuissa. Tietyssä valossa tuo vasemmanpuoleinen näyttää ihan vaaleanlilalle, mutta tuo toinen pysyy edelleen tuollaisena...epämääräisen likaisen harmaana. Ja näitähän riittää kun halvalla sai, ja jostain syystä kyllä tykkäänkin tuosta (noista) väreistä.

Tekis taas mieli aloittaa jotakin, mutta kun ensiviikolle on luvassa uusia lehtiä, niin jospa malttaisi odottaa, ei ainakaan mitään kovin isoa ehkä kai kenties viitsi aloittaa, tämän kyllä juuri tulostin, että taidanpa tästä lähteä tavaamaan lontoota ja kilkuttamaan puikkoja...